Jack huomasi rakastavan katseen Travisin silmissä kun tämä katsoi nukkuvaa veljeään ja kietoi kätensä tämän vyötärölle: "Rick tarvii unta, mennään ennen ku se herää.." Jackin ääni oli vain kuiskaus ja Travis nyökkäsi kietoen kätensä pojan hartioille vetäen tämän mukanaan ulos huoneesta. Oven sulkeuduttua Rick avasi silmänsä; kyllä, hän tarvitsi unta, muttei saanut sitä. Jack oli ymmärtäväinen ja hyvä ystävä, mutta joskus Rickistä tuntui, että poika olisi halunnut olla enemmänkin. Tämä pelotti Rickiä enemmän kuin hän myönsi edes itselleen; hän ei koskaan voisi vapaaehtoisesti olla miehen kanssa kaiken kokemansa jälkeen. Travis sen sijaan oli hänen veljensä, mutta joskus tämäkin osoitti liian suurta kiintymystä. Rick painoi päänsä syvemmälle tyynyyn; kuinka hän edes saattoi ajatelle mitään tällaista? Eivät kaikki halunneet naida tai muuten käyttää häntä hyväkseen; toivottavasti... Rick sulki silmänsä ja huokaisi; tämä työ saisi hänet vielä sekoamaan.
Jack vilkaisi taakseen oven sulkeuduttua; Travis ei ilmeisesti ollut huomannut, ettei Rick ollut nukkunut. Rick oli tehnyt noin joskus aikaisemminkin; nimittäin lukioaikana historian tunnilla. Opettajan vihaisena kysyessä juuri herättämältään pojalta mitä oli opetettu viimeisen viiden minuutin aikana, Rick oli toistanut asiat lähes sanatarkasti ja saanut opettajan vihastumaan yhä enemmän. Travis ei tainnut tietää asiasta. Jack ei voinut olla hymyilemättä; lukio oli ollut hyvää aikaa, ellei muistellut hänen seksuaalisen suuntautumisensa ongelmallista muutosta. Nopeasti Jack työnsi muistot syrjään ja keskittyi vierellään seisovaan poikaan. Travis ei kuitenkaan näyttänyt olevan valmis kuhertelemaan, vaan työnsi Jackin hellästi kauemmas: "Älä... Mun pitää ajatella.." Jack katsoi huolestuneena rakastajaansa: "Mikä on vialla?" Travis vain pudisti päättään ja asteli istumaan olohuoneen sohvalle painaen päänsä käsiinsä. Jack katseli poikaa hetken arvioiden ja asteli sitten tämän luo laskien kätensä Travisin olkapäille: "Kerro mulle Travis. Mikä on vialla? Oonx mä tehny jotain?" Nopeasti Travis pudisti päätään ja kääntyi katsomaan Jackiä: "Tää ei mitenkään liity suhun.. Mä vaan..." Jack kiersi sohvan eteen ja istuutui Travisin viereen: "Sä mitä? Puhu mulle.." Travis painoi päänsä käsiinsä: "Mä tunnen itteni niin turhax.. En pysty auttaa ees veljeeni.." Jack kietoi kätensä lähes vapisevan pojan ympärille: "Travis.. Sähän oot auttanu sitä.. Et sä oo turha.." Travis ei tiennyt miten hänen olisi tullut reagoida häntä halaavaan poikaan ja tyytyi vain nojautumaan lähemmäs tätä.. Jack oli niin lämmin. Huolissaan Jack silitteli Travisin hiuksia; hän ei tiennyt mitä tehdä veljesten kanssa.
Rick heräsi seuraavana aamuna, kun Jack asteli tämän huoneeseen. Aurinko oli vielä matalalla ja pian Rick muisti kouluviikon olevan vasta alussa. Jack istuutui vaisusti hymyillen Rickin vuoteen vierelle: ”Huomenta. Saitko nukuttuu?” Rick nyökkäsi: ”Muutaman tunnin niin kuin ennenkin.” Jack nyökkäsi: ”Mun pitää lähtee kouluun, mut sä et taida vielä olla siinä kunnos, ett tulisit… Opettajat vaan vaatii jo lääkärintodistusta, ku sä oot ollu niin paljon poissa…” Rick näytti yllättyneeltä: ”Paljon poissa… Mä luulin, ett raja oli kymmenen tuntii..” Poika nousi varovasti ylös ja asteli ikkunan luo. Jack seurasi ystäväänsä katseellaan: ”Rick, se on kymmenen tuntii.. Sä oot ollu poissa useita päiviä tällä lukukaudella…” Rick painoi päänsä: ”Mä en kai oo huomannu ajan kulua… Eipä sillä kai oo välii…” Nyt Jack nousi ylös ja asteli ystävänsä selän taa: ”Et kai sä oo aatellu lopettaa kouluu?” Rick kohautti olkiaan: ”En tiiä.. Täs työs ei tarvii ku tehä niin ku sanotaan..” Nyt Jack laski kätensä ystävänsä olkapäille ja käänsi tämän varsin kovakouraisesti itseensä päin: ”Sä et voi olla tosissas. Aiotsä jatkaa koko loppu ikäs toisten leluna? Entä sit ku sut on käytetty loppuun etkä kelpaa enää kenellekään?!” Pojan viimeisen lauseen kuullessaan Rick vavahti kuin tätä olisi lyöty ja vajosi Jackin lujasta otteesta huolimatta polvilleen; hän ei ollut odottanut Jackinkin ajattelevan häntä vain esineenä… Kyyneleet kohosivat Rickin silmiin, vaikka tämä olikin päättänyt, ettei enää koskaan näyttäisi heikkouttaan kenellekään. Jack katsoi ystäväänsä säälien; hänen ei ollut tarkoitus loukata tätä, mutta jotenkin Rick oli saatava ryhdistäytymään. Travis oli suostunut suunnitelmaan vain sillä ehdolla, ettei Rickille koituisi lainkaan fyysistä harmia. Jack laskeutui polvilleen Rickin eteen: ”Mä oon pahoillani Rick.. Ei ollu tarkotus loukata..” Jack otti ystävänsä kasvot käsiensä väliin ja pakotti pojan katsomaan häneen: ”Mut jonakin päivänä sun työs loppuu ja sit sä tarviit kunnon ammatin.. Sä et voi jättää tulevaisuuttas tyhjän päälle..” Rick yritti painaa katseensa alas; hän ei halunnut näyttää poskilleen valuvia kyyneleitä Jackille, mutta pojan ote oli luja. Rick alkoi hätääntyä; mitä Jack oikein aikoi? Jack näki pelon häivähdyksen ystävänsä silmissä ja laski tämän irti; hän ei voisi jatkaa enää pitkään. ”Mä oon pahoillani Rick.. Mä en haluu satuttaa sua…” Jack veti Rickin itseään vasten, jolloin Rick alkoi hätääntyä toden teolla yrittäen perääntyä pois tämän luota. Pojan ote oli kuitenkin liian vahva: ”Shh.. Ei mitään hätää Rick.. Mun ei ollu tarkotus pelästyttää sua.. Mut mä tiiän mikä saa sut piristymään..” Nopeasti Jack siirsi toisen kätensä Rickin pakaralle ja toisen tämän haaroväliin, jolloin poika vavahti: ”Jack, ei.. Lopeta… Lopeta!!” Jack päästi ystävänsä heti irti nähdessään tämän kauhun täyttämät silmät. Vahvat kädet vetivät Rickin pois Jackin luota ja Rick painautui veljeään vasten itkien lohduttomasti. Travis oli tullut huoneeseen kuullessaan Rickin huudon; kumpikaan heistä ei ollut tiennyt pojan olevan edelleen näin poissa tolaltaan, muuten tätä ei olisi edes harkittu. Travis silitteli hellästi Rickin hiuksia: ”Shh… Ei mitään hätää.. Jack ei tarkottanu mitään…” Rick päästi tukahtuneen äännähdyksen ja käpertyi kerälle lattialle, mistä Travis nosti tämän syliinsä ja kantoi vuoteelle. Jack oli jo astellut ovelle ja Travis kääntyi katsomaan poikaa: ”Älä huoli, mee vaan kouluun. Mä selitän kaiken Rickille, ku se vähä rauhottuu.. Nähään illalla..” Jack vain nyökkäsi ja poistui huoneesta sulkien oven perässään ja poistuen asunnosta lähes välittömästi; antaisiko Rick koskaan anteeksi hänelle?
Travis istui veljensä vuoteen laidalla ja selitti tälle kärsivällisesti, ettei Jack ollut tarkoittanut sanojaan tai tekojaan, vaan heidän tarkoituksensa oli ollut saada poika ryhdistäytymään. Rick nyökkäsi väsyneesti: ”Se ei siis haluu naida mua..?” Travis kohautti olkiaan: ”Siitä mä en tiiä.. Mut se ei ikinä tekis sitä sulle.. Jack ei ikinä tekis sulle mitään vasten sun tahtoos.” Rick nyökkäsi jälleen: ”Mä opin siit ainakin kax asiaa…” Travis näytti uteliaalta: ”Ja ne on?” Rick sulki silmänsä: ”Toinen on, ett mä todella tarviin oikeen ammatin ja toinen.. Toinen on, ett kaikki miehet ei olekaan kovakouraisia, kun ne on mun kans…” Travis naurahti: ”Totta, ei me kaikki olla kovakourasii.. Mut sun ei tarvii huolehtii Jackistä.. Se ei todellakaan tarkottanu..” Rick avasi silmänsä ja hymyili vakavoituen alkaessaan puhua: ”Mä tiiän.. Mä vaan todella pelästyin sitä kosketusta… Se ois ollu ihan sama kuka siinä oli.. Mä en haluu ett kukaan koskee...” Travis nyökkäsi vakavana: ”Meidän ois pitäny tietää.. Ei vaan osattu yhtään arvata miten pitkälle ois turvallista mennä…” Rick katsoi veljeään kysyvästi: ”Kuinka pitkälle te oisitte ollu valmiita menemään, jos mä en ois seonnu? Loppuun asti?” Travis pudisti päätään: ”Älä ees aattele tollasta Rick. Toi kosketus oli viimenen vaihtoehto. Ei kaikki haluu naida sua..” Rick huokaisi helpottuneena; hän oli halunnut niin kauan kuulla nuo sanat. Riitti, että hän tiesi hänen lähellään olevan edes yhden henkilön, joka ei halunnut seksiä hänen kanssaan. Travis laski kätensä veljensä pään päälle ja silitti hellästi tämän hiuksia: ”Sä oot tainu olla liian kauan yksin työs kanssa. Älä anna sen sekottaa sun päätäs..” Rick painoi silmänsä kiinni ja antoi itsensä vajota uneen, Travisin käden yhä silitellessä hänen hiuksiaan.
Jackin koulupäivä kului nopeasti, sillä poika päätti jättää joitakin tunteja väliin ja käydä asunnollaan. Hän oli viettänyt jo kaksi yötä Rickin asunnolla, joskin edellisenä yönä hän oli vain nukkunut. Travis oli ollut koko loppu illan jokseenkin masentunut, eikä siis mitään ollut tapahtunut. Jack asteli portaat ylös kerrostalon toiseen kerrokseen ja avasi asuntonsa oven. Hiljaisena Jack katseli asuntoaan; se oli karu ja hiljainen. Rick ei koskaan ollut käynyt hänen luonaan vaan hän oli aina vieraillut tämän luona ihmetellen kuinka tällä oli varaa asua niin ylellisesti. Se oli nyt selvinnyt. Jackin asunto oli pieni yksiö, jossa oli vain yksi 3x3 m huone ja keittokomero, jossa hädin tuskin mahtui kääntymään. Jack asteli kapean vuoteensa luo ja laski reppunsa lattialle. Hänellä ei ollut edes pöytää asunnossaan. Vain sänky ja pieni kaappi vaatteille. Valkoiset seinät hohtivat tyhjyyttään ja halpa muovinen seinäkellokin näytti pysähtyneen. Pesuhuone oli pieni ja WC-puoli vei siitäkin aivan liikaa tilaa. Jack huokaisi; hänellä ei ollut varaa kuin tähän, auto vei suurimman osan tuloista. Ehkä, jos hän möisi sen pois, mutta kuinka hän sitten pääsisi kulkemaan kouluun? Nopeasti Jack keräsi vuoteen alta löytyneeseen kassiin puhtaita vaatteita ja otti reppuunsa loputkin koulutavarat; ehkä hän voisi viipyä vielä jonkin aikaa Rickin luona. Sitten Jack muisti tämän kauhun täyttämät silmät ja lohduttoman itkun, ja vajosi istumaan vuoteelleen painaen päänsä käsiinsä; kuinka hän oli saattanut tehdä sen parhaalle ystävälleen? Hän oli tiennyt tämän olevan huonommassa kunnossa kuin antoi näkyä ulospäin. Jack ei ollut varma kannattaisiko hänen mennä enää ollenkaan veljesten luo; hän oli satuttanut Rickiä ja Travis oli lähes ylisuojelevainen tätä kohtaan. Entä jos Travis lopettaisi heidän suhteensa? Hän ei halunnut olla paikalla silloin. Muutama kyynel karkasi Jackin suljettujen luomien välistä; hän ei menisi enää Travisin luo.. Voimattomana Jack laskeutui pitkälleen vuoteelleen ja lopulta nukahti levottomaan uneen, josta tämän herätti vasta matkapuhelimen sinnikäs hälytysääni. Jack otti puhelimensa repustaan tajuten, että aurinko oli jo laskenut; hän oli nukkunut koko päivän.. Näyttöön vilkaisematta Jack vastasi ja jännittyi kuullessaan tutun äänen; Rick! ”Moi… Missä sä oot?” Jack ei hetkeen osannut sanoa mitään ja Rickin ääni kuulosti huolestuneelta: ”Hei, onx jotain sattunu.. Jack? Kuuletsä?” Jack sai viimein itsehillintänsä takaisin: ”Kyl mä kuulen.. Mä nukuin äske..” Rickin ääni kuulosti helpottuneelta: ”Eli sulle ei oo sattunu mitään?” Jack oli hetken ymmällään: ”Ei.. Mix kysyt?” Sitten poika muisti Travisin sanat; nähdään illalla. ”Travis on huolissaan susta… Se on oottanu sua jo puol päivää… Ja se alkoi pelätä pahinta, kun sä aina ajat ylinopeutta..” Jack tunsi punastuvansa: ”Oottanu…” Rick kuulosti etäiseltä: ”Jep.. Sua ootta joku, mikset tuu sen luo?” Jack ei osannut vastata; hän ei voinut ottaa aamuista puheeksi. Rick sen sijaan ei nähnyt syytä tähän: ”Johtuux se aamusta? Sorry ku sekosin silleen, mut mulla oli vaan vähä heikko hetki…” Jack sulki silmänsä: ”Mix sä pyydät anteex? Ei se ollu mitenkää sun vika.. Mä oon pahoillani siit.. Mun ei ois pitäny koskee suhun..” Rick oli hetken hiljaa ja Jack saattoi kuulla tämä henkäisevän lopulta: ”Mä oon tottunu siihen.. Ei se mitään haittaa.. Aiotsä tulla? Travis on tosi huolissaan.” Jack ei taaskaan osannut vastata ja Rickin ääni oli hiljainen: ”Jos sä jätät Travisin mun takii, mä vannon, ettet sä selvii siitä..” Jack henkäisi syvään; Rick kuulosti haudan vakavalta. ”En mä sitä jätä..” Nyt Rick kuulosti jälleen itseltään: ”Hyvä, hilaa persees tänne niin ku olis jo. Mä en aio olla se, joka kertoo Travisille, ett sen panopuu ei ookkaan tulos.” Jack oli järkyttynyt: ”Mitä?!” Rick naurahti: ”Älä nyt Jack.. Sä taisit taas unohtaa mun ammatin. Mä kyl tiiän mitä te aina puuhaatte.. Ja sä tunnut aina olevan alimmaisena…” Jack tunsi punastuvansa: ”Rick..” Rick kuulosti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan: ”Tuu vaan Jack, en mä välitä. Ei kai meidän ystävyys tähän lopu?” Rick katkaisi puhelun ja Jack jäi katsomaan puhelintaan mykistyneenä; hän ei ollut olettanut saavansa puhelua ainakaan Rickiltä. Mietteliäänä poika otti kassinsa ja reppunsa astellen ulos asunnostaan. Noin viidentoista minuutin ajomatka ja hän pysäköi autonsa tutun kerrostalon eteen.
Rick katsoi veljeään joka oli viimein nukahtanut sohvalle; Travis oli todellakin rakastunut. Syyllisyys poltteli Rickin sisällä; jos Jack ei tulisi, olisi se hänen syytään. Travisin poskilla näkyi muutaman kyyneleen jälkeensä jättämät vanat ja Rick teki päätöksensä. Hän etsi esiin puhelimensa ja valitsi Jackin numeron; pojan oli aika oppia, ettei Travisin tunteilla leikitty, vaikka se koskisikin muihin. Puhelun jälkeen Rick istui hetken hiljaa vuotellaan rauhoittumassa. Hän ei ollut aikonut puhua niin paljoa. Jack kuitenkin tulisi varmasti; se oli pääasia. Hänenkin täytyi puhua pojalle, mutta se sai odottaa. Hänen täytyi soittaa lääkärilleen; ehkä nainen suostuisi keksimään jonkin selityksen hänen niin sanotulle pahoinvoinnilleen. Lääkäri suostuikin kirjoittamaan todistuksen vatsataudista, joka vaati ainakin loppuviikon levon, sillä nainen arvosti opiskelua yli kaiken. Viimeinen, mitä hän toivoi oli, että nuoret jättivät kaiken muun, ja alistuivat huoran osaansa. Rick saisi todistuksen jo samana iltana; aina löytyi joku sitä tuomaan. Rick huokaisi helpottuneena; ehkä asiat viimeinkin sujuivat. Aamuinen tapahtuma oli palauttanut hänet takaisin raiteille ja nyt Rick olisi ollut jo valmis menemään töihinkin, elleivät raipan jäljet olisi olleet niin kipeät. Istuminen onnistui jo, mutta ei kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Seisominen oli tuskattominta. Niinpä Rick asteli olohuoneeseen ja asettui katselemaan ikkunasta valojen pilkuttamaa kaupunkia. Ovikellon soidessa Rick vilkaisi nopeasti Travisia, mutta poika ei ollut herännyt. Hiljaa Rick asteli ovelle ja avasi sen katsomatta kuka takana oli. Kuten hän oli arvannutkin Jack seisoskeli hermostuneen oloisena hämärässä rappukäytävässä: ”Moi…” Rick hymyili pojalle: ”Moi, tuu sisään. Travis nukkuu edelleen.” Jack nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja asteli Rickin ohi sisään. Rick sulki oven ja asteli olohuoneeseen: ”Sulla ja Travisilla lienee puhuttavaa ja tehtävää… Eli sun on parasta herättää se.. Mä jätän teidät kahden…” Muuta sanomatta Rick asteli huoneeseensa ja sulki oven perässään; tämä ei kuulunut hänelle.
Jack asteli sohvan luo ja katseli nukkuvaa poikaa; tämä näytti itse asiassa varsin suloiselta. Hellästi Jack suuteli Travisia, jolloin poika heräsi ja tämän hämmennys vaihtui hetkessä iloiseksi jälleen näkemiseksi. Travis kietoi kätensä Jackin kaulan ympärille ja veti pojan päälleen. Jack naurahti: ”Sä kuulemma ootit mua..” Travis vakavoitui: ”Kuulemma..” Jack päätti, ettei Travisin tarvinnut tietää puhelusta: ”Rick päästi mut sisään.. Sano, ett sä oli huolissas.. Sorry siitä. Mä kävin asunnolla ja nukahdin..” Travis hymyili jälleen: ”Pääasia ett sä oot kunnossa ja täällä.” Jack suuteli poikaa: ”Mä oon samaa mieltä..” Travis ei sanonut mitään, vaan antoi käsiensä vaeltaa rakastajansa pakaroille. Jack hymyili tyytyväisenä ja silitti hellästi Travisin hiuksia; oli niin hyvä olla pojan lähellä. Jack tunsi paitansa nousevan ja kohottautui niin että Travis saattoi vetää sen kokonaan pois. Samalla poika vastasi palvelukseen ja alkoi suudella rakastajansa kaulaa ja siirtyi varovasti alaspäin. Travisin nännin kohdalla Jack näykkäisi hellästi ja tunsi pojan allaan värähtävän; Travis siis nautti tästä. Jack nuoli pojan vatsaa ja samalla antoi käsiensä vaeltaa avaamaan pojan vyötä. Travis ei tehnyt elettäkään estääkseen ja Jack alkoi näykkiä tietään takaisin pojan huulien luo. Hiljainen äännähdys kertoi, että Travis nautti olostaan ja kehotti samalla jatkamaan. Samaan aikaan Travisin kädet vaelsivat pitkin Jackin vartaloa löytäen tiensä tämän haaroväliin, kun poika nousi käsien ja polvien varaan. Jack värähti hyväilevän käden tuntiessaan ja Travis hymyili; hänen rakastajansa penis tuntui kovana housujen läpi. Jack suuteli poikaa kiihkeästi ja Travis kietoi kätensä tämän ympärille vetäen pojan kiinni itseensä. Molemmat vavahtivat tuntiessaan toistensa kovan lihan, mutta sillä ei nyt ollut merkitystä. Travis katsoi kysyvästi rakastajaansa: ”Haluatko olla päällä?” Jack ei tiennyt mitä vastata; hän ei tiennyt mitä tehdä, jos Travis pakottaisi hänet hallitsevaan asemaan. Travis näki pojan epäröivän: ”Älä huoli… Mä voin opastaa sua… Ja jos et haluu, niin en mä sua pakota..” Jack nyökkäsi: ”Mä en tiiä… Sä oot niin hyvä…” Travis siirsi kätensä Jackin pakaroille: ”Tehään se siis niin kuin ennenkin… jos sä vaan tykkäät..” Jack ei vastannut ja Travis antoi käsiensä vaeltaa avaamaan tämän housuja. Jack tunsi kuinka hänen housunsa avautuivat ja ne työnnettiin alemmas; Travis tuntui niin kokeneelta. Jack keskittyi rakastajansa housuihin, ja siirsi ne syrjään. Pojat lojuivat päällekkäin pelkissä boksereissaan suudellen toisiaan kiihkeästi hyväillen samalla hellästi toistensa pehmyttä ihoa. Lopulta Travis työnsi Jackin pois päältään ja nousi ylös vetäen hämmentyneen pojan mukanaan lattialle. Jack ei ollut kerinnyt saavuttaa tasapainoaan ja putosi polvilleen Travisin eteen. Travis hymyili pojalle riisuessaan bokserinsa ja Jack ymmärsi mitä Travis aikoi. Hellästi Travis otti kiinni Jackin päästä ja painoi tämän lähemmäs itseään: ”Älä, pelkää.. Sä voit lopettaa ku haluut..” Jack nielaisi ja avasi suunsa ottaen rakastajansa peniksen suuhunsa. Travis huokaisi tyytyväisenä painaen Jackin päätä yhä lähemmäs itseään. Lopulta koko Travisin pituus oli Jackin suussa ja poika tunsi olonsa jotenkin noloksi; tässä hän oli polvillaan parhaan ystävänsä olohuoneessa tämän veljen penis koko pituudeltaan hänen suussaan.. Jack tunsi kuinka Travis liikahti ja ymmärsi, ettei hän voinut antaa pojan odottaa enää enempää, alkaen viimein imeä rakastajansa kovaa lihaa antaen samalla kielensä leikkiä lämpimällä iholla. Travis äännähti vaimeasti nautinnon syventyessä ja otti tukea rakastajansa olkapäistä; hän ei ollut edes osannut odottaa Jackin olevan näin hyvä. Ei kulunut kauaa, kun Travis tunsi huipun lähenevän ja tarttui kiinni Jackin hiuksista vetäen itsensä pois tämän suusta: ”Ei vielä…” Jack katsoi poikaa hämmentyneenä, muttei saanut tilaisuutta puhua, sillä Travis kumartui suutelemaan tätä vetäen pojan ylös ja tiukasti itseään vasten: ”Ei vielä..” Samalla Travis riisui Jackin bokserit ja laskeutui polvilleen tämän eteen; oli Jackin vuoro. Mitään sanomatta Travis otti rakastajansa koko pituuden suuhunsa ja alkoi imeä tätä aiheuttaen lähes huumaavan tunteen Jackin kiihottuneessa mielessä. Travis ei lopettanut, vaikka Jack alkoikin olla jo lähellä huippuaan, vaan veti pojan aivan kiinni itseensä. Nyt Jack ei päässyt perääntymään edes huipun saavuttaessaan, vaan tämän siemenneste syöksyi suoraan Travisin kurkkuun. Travis nielaisi nesteen ja nuoli rakastajansa jo rentoutuvan lihan puhtaaksi. Jack vajosi polvilleen Travisin eteen hengästyneenä ja pojat suutelivat jälleen. Lopulta Travis käänsi Jackin ympäri ja painoi tämän kontalleen lattialle: ”Jaksatsä?” Jack vain nyökkäsi ja Travis asettautui pojan taakse työntyen lähes välittömästi tämän sisään ilman minkäänlaista valmistelua. Jack haukkoi henkeään tuntiessaan kovan lihan työntyvän sisäänsä; Travis ei aikonut olla hellä. Travisin kädet pitivät tiukasti kiinni rakastajansa lantiosta, kun poika liukui sisään ja ulos käyttäen kaikki jäljellä olevat voimansa. Jack ei voinut estää itseään äännähtämästä voimakkaat työnnöt tuntiessaan; kipu alkoi voimistua. Travis tiesi, että satutti Jackiä, mutta koska poika ei sanonut mitään, hän ei aikonut lopettaa, päinvastoin Travis lisäsi työntöihinsä voimaa ja sai Jackin haukkomaan henkeään yhä voimakkaammin. Sisään ja ulos, ainut mitä Jack pystyi ajattelemaan, oli yhä voimistuvat työnnöt ja niiden tuoma huumaava kipu. Hän ei halunnut sen loppuvan. Travisin saavuttaessa huippunsa Jack ei voinut estää vaimeaa huutoa karkaamasta hänen huuliltaan, niin kova oli Travisin viimeinen työntö. Lämmin siemenneste huuhtoi kivun pois ja molemmat lysähtivät lattialle Travis yhä rakastajansa sisällä. Lopulta Travis vetäytyi pois ja kierähti Jackin vierelle selälleen, jolloin Jack siirtyi automaattisesti pojan kainaloon lepäämään. Takamus tuntui aralta, mutta sillä ei ollut väliä; seksi oli ollut aivan uskomattoman ihanaa.
Previous chapter Review fiction Next chapter