Jack nousi autostaan ja asteli tyynesti koululle. Hänellä oli vielä viisi tuntia jäljellä; kolme ensimmäistä oli mennyt aamun tapahtumiin. Neljäs tunti oli juuri alkamassa ja Jack asteli muiden mukana luentosaliin. Opettaja seisoi jo salin edessä ja mietteliäänä Jack asteli tämän luo: "Hyvää huomenta rouva Winter. Rick ei tule tänään luennoille.." Rouva Winter näytti kummastuneelta: "Ja syy tähän?" Jack kohautti olkiaan: "Sille tuli eilen huono olo, eikä se oo vieläkään menny ohi." Nainen nyökkäsi hyväksyvästi: "Jos hän on poissa vielä lisää, hän tarvitsee lääkärintodistuksen. Luulen saman olevan muidenkin luennoitsijoiden kohdalla." Jack nyökkäsi ja meni paikalleen istumaan; tästä tulisi pitkä päivä.. Pojan ajatukset vaelsivat takaisin veljesten luo, eikä Jack enää edes kuullut opettajan ääntä. Jack ei voinut olla ajattelematta Travisin kanssa vietettyä yötä; poika oli näyttänyt hänelle täysin uuden maailman täynnä uusia ja toinen toistaan nautinnollisempi asioita.. Jack taisteli punastumista vastaan; hän reagoi yhä kuin teinityttö ensi rakkauteensa. Sitten Jackin mieleen palasi näky kylpyhuoneesta, mistä he olivat löytäneet Rickin haavoilla ja poissa tolaltaan. Oli onni ettei poika ollut halunnut päättää kipuaan millään lopullisella keinolla, kuten hän olisi luultavasti tehnyt pojan asemassa. Jack värähti ajatusta; raippa kuulosti pahalta, mutta että mies naisi vasten tahtoa... Jack lopetti ajatuksen kesken; ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta vasten tahtoa tarkoitti, että Rick oli raiskattu.. Ja hetero miehelle miehen raiskaamaksi joutuminen jo toisen kerran oli varmasti kova pala.. Rick kuitenkin näytti pärjäävän melko hyvin. Jack pakotti itsensä jälleen kuuntelemaan opettajaa, mutta ajatus Travisista vei huomion vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Travis oli sanonut rakastavansa häntä; se oli ollut jotain mitä Jack ei ollut koskaan kuullut aiemmin. Toki omat vanhemmat olivat sanoneet niin joskus, mutta se ei ollut sama asia. Muutamat tytöt olivat vihjailleet siihen suuntaan, mutta eivät olleet koskaan sanoneet niitä sanoja.. Jack esti huokauksen pääsemästä huulilleen; hän oli rakastunut ja tällä kertaa hän ei lähtisi pois. Ennen kuin poika huomasikaan luento oli jo ohi ja kuin unessa Jack vaelsi pääaulan ilmoitustaululle katsomaan missä seuraava luento olisi. Kuiskauksia kuului pojan ympärillä ja arvioivia katseita luotiin tämän suuntaan, mutta kukaan ei sanonut mitään suoraan. Jack tunsi masennuksen sisällään kasvavan: yksi syy, jonka takia hän oli yrittänyt kieltää todelliset tunteensa, olivat juuri kuiskaukset. Enää hän ei kuitenkaan välittänyt muiden puheista, vaikka ne välillä satuttivatkin; enää hän ei ollut edes yrittänyt salata homoseksuaalisuuttaan. Mutta silti kukaan ei tuntunut olettavan sitä häneltä. Hiljaisena poika asteli portaat toiseen kerrokseen ja istuutui penkille odottamaan luennon alkua. Pää painui käsiin ja jälleen huoli ystävien hyvinvoinnista valtasi mielen; Travis oli sanonut, ettei voinut lähteä saatananpalvojien joukosta elossa, mikä tarkoitti että jonakin päivänä tämä joutuisi palaamaan takaisin kotikaupunkiin, missä tämän henkeä uhkaava harrastus oli saanut alkunsa. Jack pudisti päätään ja sysäsi ajatuksen syrjään; täytyi elää päivä kerrallaan.
Rick lojui vuoteellaan edelleenkin vain peitto yllään ja Travis istui tämän vuoteen vieressä lukien paksua romaania, jonka oli löytänyt Rickin kirjahyllystä. Kirjat olivat heidän äitinsä jäämistöä, kuten suurin osa Rickin omaisuutta. Travisin käsi lepäsi kevyesti Rickin olkapäällä ja tämä näytti helpottavan pojan nukkumista, mutta hetken kuluttua tämä kuitenkin heräsi hätkähtäen pelko silmissään, eikä nukkunut enää pitkään aikaan. Hän tiesi, etteivät Rickin painajaiset ensimmäisen kerran jälkeen olleet koskaan loppuneet ja nyt ne näyttivät vain pahenevan. Tällä hetkellä Rick kuitenkin nukkui ja Travis luki puolihuolimattomasti kirjaansa; tekeminen oli tärkeintä, sillä poika ei ollut tottunut olemaan aloillaan näin paljoa. Asentoaan korjatessaan Travis vavahti kivusta ja huokaisi; olisi sittenkin pitänyt tyytyä pyyhkeeseen. Vaatteet painuivat haavoihin ja jälkiin sideharsosta huolimatta ja housunkaulus hiersi alimpia jälkiä pojan liikkuessa. Travis katseli veljeään, jonka kasvoilla oli kivusta ja pelosta kielivä ilme; pian tämä jälleen heräisi, eikä Travis tiennyt mitä tehdä. Kuinka hän voisi herättää veljensä pelästyttämättä tätä enää enempää? Hellästi Travis painoi suudelman veljensä otsalle: "Shh.. Ei mitää hätää Rick.. Se on vaan unta.." Rick näytti rauhoittuvan, mutta hetkeä myöhemmin tämä heräsi silmissään pelokas katse. Travisin nähdessään poika rauhoittui ja hymyili vaisusti: "Ne ei jätä rauhaan..." Travis katseli veljeään: "Huomasin.. Yritä levätä, vaik et nukkuskaan.. Sä oot kehnossa kunnossa.." Rick nyökkäsi: "Mä tiiän.. Se.. Se mies.." Travis näki kyyneleiden valuvan veljensä silmistä ja sysäsi kirjansa syrjään siirtyen itumaan Rickin vuoteelle. Varovasti Travis veti pojan itseään vasten ja halasi tätä hellästi: "Shh.. Ei mitään hätää.." Rick painoi päänsä veljensä rintakehää vasten ja sulki silmänsä; kyyneleet valuivat pitkin poskia, mutta hän oli liian väsynyt yrittääkseen estää niitä: "Mä.. Mä voin yhä tuntee sen sisälläni..." Travis tunsi vihan sisällään kasvavan; Rick oli kyllä myynyt itsensä, mutta se ei antanut kenellekään oikeutta satuttaa poikaa tällä tavalla: "Mä oon pahoillani Rick.. Mä en tienny.." Rick pysyi täysin liikkumatta tuntiessaan veljensä tiukentavan otettaan kuin olisi pelännyt hänen katoavan: "Travis mä en haluu olla taakkana sulle.." Travis ei vastannut ja silloin Rick näki pojan kyyneleet; ne valuivat pitkin tämän kapeita kasvoja jättäen jälkeensä suolaisia juovia. Mikään muu ei osoittanut pojan itkevän, mutta kyyneleet valuivat tämän silmistä koko ajan vuolaammin. Rick ei tiennyt mitä sanoa: "Travis..?" Travis tiukensi jälleen otettaan niin, että Rick tunsi jälleen kipua, muttei välittänyt siitä. "Mä oon niin pahoillani Rick.. Mä oon niin pahoillani.." Rick kohotti kätensä veljensä kasvoille ja pyyhkäisi valuvaa kyyneltä sormenpäillään: "Travis.. Mix sä oot pahoillas? Mä pärjään kyl." Travis katsoi veljensä punoittavia, mutta varmakatseisia silmiä: "Mä en ollu sun tukena, ku sä oisit sitä tarvinnu... Mä vaan... Mä haukuin sut, ku sä oisit tarvinnu tukee.. Ja nytkään mä en voinu auttaa sua..." Rick hymyili lämpimästi: "Travis.. Sä teit musta vahvemman sillo.. Mun oli hyvä kuulla se silloin ja oli hyvä kuulla se tänään.. Mun on hyvä myöntää totuus.. Ja sä autat mua koko ajan.. Sä hoidit mun haavat ja oot mun luona.. Mä en tarvii muuta.." Travis ei ollut uskonut kuulevansa näitä sanoja koskaan ja ne satuttivat häntä; Rick oli hänelle liian hyväksyvä. Hän oli pettänyt tämän ja edelleen poika oli kiitollinen niin vähästä. Rick havaitsi Travisin hämmentyneen katseen: "Travis, mä en oo koskaan vihannu sua siitä mitä sä silloin teit.. Se autto mua kestämään kaiken mitä mä koin sen jälkeen.. Mut mä oon aina rakastanu sua Travis.. Se ei koskaan muuttunu.." Rickin ääni oli hiljainen, mutta vakaa ja Travis näki veljensä silmissä lämpöä. "Rick.. Sä.. Sä et sais sanoo noin.. Mä en oo tuon arvoinen.." Rick katsoi nyt veljeään vakavana: "Onko raiskattu huora sit sun huolenpitos arvonen? Sitä mä nimittäin oon.. Pelkkä käytetty huora..." Travis tunsi kyyneleiden alkavan valua uudelleen; hän ei kestänyt nähdä ylpeää veljeään alistettuna leluna: "Älä sano noin Rick.. Oo kiltti äläkä sano noin.. Älä kutu ittees sillä sanalla.." Nähdessään veljensä jälleen itkevän Rick ei voinut enää hillitä itseään, vaan antoi itkun tulla. Hallitsemattomat nyyhkytykset vavisuttivat Rickin kehoa ja Travis piti tätä tiukasti itseään vasten kyyneleiden hiljalleen valuessa myös hänen poskilleen.
Päivä kului hiljalleen ja viimein viimeinen luento päättyi. Jack oli selittänyt kolmelle opettajalle miksi Rick oli poissa ja saanut aina saman viestin, seuraava poissaolo vaatisi lääkärintodistuksen. Nopeasti Jack kiirehti autolleen; kohta hän pääsisi jälleen Travisin luo. Jälleen Jack jarrutti ajatuksiaan; Rick ei ollut siitä kunnossa, että olisi halunnut nähdä heidän kuherteluaan, saati jos asunnossa olisi tapahtunut mitään muuta. Silti Jack ei olisi millään halunnut odottaa seuraavaa kertaa, jolloin Travis naisi häneltä aivot pihalle. Jack hymyili itsekseen ajaessaan kohti Rickin asuntoa; Travis oli todella hyvä, mutta se tarkoitti myös, ettei hän ollut Travisin ensimmäinen. Ei sillä kyllä juuri merkitystä ollut. Yhtäkkiä Jack yllätti itsensä ajattelemasta mitä häiritsevintä ajatusta; jos Travis oli noin hyvä, millainen mahtaisi olla Rick, joka nai työkseen. Nopeasti Jack karisti ajatuksensa mielestään; toki hän oli aina pitänyt Rickiä hyvännäköisenä ja mielenkiintoisena, mutta ei hän tähän rakastunut ollut, eihän? Ei tietenkään; Jack tiesi täysin varmaksi että hän rakasti palavasti Travisia. Poika huokaisi itsekseen ja pysäköi autonsa jälleen tutun kerrostalon eteen. Kolmanteen kerrokseen kiipeäminen kävi voimille ja Jack hengähti hetken ennen kuin soitti ovikelloa. Pojan yllätykseksi Rick avasi oven hymyillen jälleen tyhjää hymyään, kuten niin monena päivänä aiemminkin. Rick oli pukeutunut väljään t-paitaan ja erikoista kyllä myös väljiin housuihin, mutta se oli vain luonnollista pojan olotilan huomioon ottaen. Jack hymyili ystävälleen ja tämä väistyi päästäen pojan sisään: "Travis nukkuu.. Se oli tosi väsyny..." Jack nyökkäsi: "Ok.. Miten sä voit?" Rick kohautti olkiaan: "Joka paikkaan koskee, mut muuten mä oon kunnos.. Meil oli rakentava keskustelu sun poissa ollessas.." Jack pudisti päätään: "Sun ei tarttee esittää Rick.. Mä nään kyl ett sun hymys ei tarkota mitään.. Se on ollu samanlainen jo pitkän aikaa.." Rick antoi hymynsä kadota ja katsoi ystäväänsä: "Sä siis huomasit.." Jack nyökkäsi ja asteli olohuoneeseen; sohva oli puhdistettu ja huonetta oli järjestelty: "Tottakai mä sen huomasin.. Jos mä en ois sitä huomannu, mä en enää kehtais kuttuu itteeni sun ystäväx." Rick hymyili vaisusti: "Mä luulin ett.. Mä aattelin ett sä.. et aattelis mua enää ystävänä muutenkaan. Jos mun homma paljastuu sun mainees..." Jack kohotti kätensä vaikenemisen merkiksi: "Mun maine? Tällä hetkellä koululla mä kuulen vaan kuiskailuu mun homoudesta, ja muualla kukaan ei tunne mua. Ei oo paljoo mainetta.." Rick painoi päänsä: "Mä en ansaitse sun kaltasta ystävää..." Jack ei tiennyt mitä sanoa ja astui askeleen lähemmäs ystäväänsä, jolloin tämä perääntyi: "Älä.. Mä oon kunnos.." Rick kääntyi astellakseen keittiöön: "Teetä?" Jack ei voinut estää itseään hymyilemästä; Rick yritti niin kovasti näyttää olevansa kunnossa: "Tee vois maistuu.." Rick asteli keittiöön, jolloin Jack huomasi tämän kävelyn olevan normaalia hitaampaa ja varovaisempaa: "Rick, eix sun pitäs levätä? Anna mä laitan sen teen.." Rick kääntyi katsomaan poikaa ovensuussa: "Mä en oo rampa, kyl mä yhen teen saan keitettyy." Jack painoi päänsä: "Sorry.. Mä en vaan haluu suhun sattuvan.." Rick tajusi lauseensa vihaisen sävyn ja asteli ystävänsä luo: "Sorry Jack... Mun ei ollu tarkotus... Mä oon kiitollinen sun avusta, mut mä pystyn kyl tekemään joitakin asioita itekkin.. Mä vaan oon vähä pihalla vielä.." Jack kohotti katseensa; hän ei ollut odottanut Rickin myöntävän heikkouttaan. "Rick... Lepää vähän, niin mä laitan sen teen kiehumaan. Sit sä voit ihan rauhassa näyttää missä sä viel tarviit apuu, niin en tuu sun reviirille.." Rick hymyili nyt oikeaa hymyään: "Kiitti Jack.." Jack vain nyökkäsi hymyillen ja asteli ystävänsä ohi lieden luo laittamaan teetä. Rick katseli Jackin toimintaa ja havaitsi tämän tuntevan hänen keittiönsä; ilmeisesti edellisenä iltana ruoanlaittaja olikin ollut Jack..
Höyryävät teekupit odottivat pöydällä juojiaan. Jack oli mennyt herättämään Travisin Rickin pyynnöstä ja poika itse oli poistunut suihkuun. Jack asteli Rickin huoneeseen; Rick oli hyvin harvoin sallinut kenenkään mennä huoneeseensa. Travis nukkui tuolissaan ja Jack oli jo keksinyt kuinka tämän herättäisi. Hiljaa poika asteli Travisin taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille alkaen nuolla pojan korvaa. Travis heräsi hätkähtäen, mutta tajusi samantien kuka hänen takanaan oli. Seuraava mitä Travis tajusi oli Rickin tyhjä vuode: "Jack, missä Rick on?" Jack oli lopettanut nuolemisen kun Travis oli herännyt ja oli nyt suoristautunut hieman pettynyt ilme kasvoillaan: "Hei vaan sullekki. Rick on suihkus.." Travis havaitsi loukkaantuneen sävyn Jackin äänessä: "Mä oon pahoillani Jack.." Travis nousi ylös ja veti Jackin itseään vasten: "Mä oon vaan huolissani siitä.. Ei ollu tarkotus loukata sua..." Travis suuteli poikaa hellästi ja Jack painoi päänsä Travisin rintakehää vasten: "Tietysti sä oot huolissas Rickistä.. Niin oon mäkin, mut se näyttää voivan jo paljon paremmin.." "..Ja tee on valmista. Sitähän sun piti kertoo." Travis kohotti katseensa kuullessaan veljensä äänen ovelta ja Jack vetäytyi kauemmas rakastajastaan: "Sorry.." Rick asteli lähemmäs pyyhe vyötäröllään hiuksiaan kuivaten: "Mitä sä pyydät anteex? Sitäkö ett tee jäähtyy?" Travis oli yllättänyt kuinka erilainen poika oli nyt kuin muutamaa tuntia aiemmin. Jack hymyili vaivautuneesti ja Rick virnisti, mikä oli äärimmäisen harvinaista: "Ai, sä tarkotit mun veljen nuolemista..? Älä siitä huoli.. En mä neuroottinen oo.." Travis yllättyi täysin veljensä puheista, eikä myöskään Jack osannut reagoida mitenkään yllättävään tilanteeseen. Rick asteli kaapilleen ja etsi puhtaat vaatteet alkaen pukea toisista välittämättä. Travis asteli juuri paitaa päälleen vetävän veljensä luo: "Rick, ootsä nyt varmasti kunnos? Sä käyttäydyt oudosti.." Rick katsoi veljeään vakavana: "Mä oon kunnos. Mut vaan raiskattiin ja hakattiin viime yönä, ei mitään uutta... Mix mun pitäs ajatella sitä sen enempää.. Se ei ollu eka eikä taatusti viimenen kerta." Jack henkäisi syvään ja Rick katsoi tätä: "Etsä arvannu? En kai mä muutamasta raipan jälestä sillä taval sekoo.." Jack painoi päänsä; tottakai hän oli tiennyt, muttei ollut halunnut ajatella asiaa. Travis laski kätensä veljensä olkapäille: "Rick.." Rick painoi päänsä; vaikka hän kuinka yritti esittää, etteivät edellisen yön tapahtumat enää häntä painaneet, olo oli kurja ja kyyneleet polttelivat jälleen silmäluomia. Travis katsoi veljeään tietoisena tämän lähellä olevasta itkusta: "Rick... Ei sun tarvii olla vahva koko aikaa.. Me tiietään, ettet sä haluu meidän auttavan, mut sun on pakko hellittää joskus.. Anna ittes levätä ja lopeta teeskentely." Rick kuunteli Travisin hiljaista ääntä ja Jack näki pojan puristavan kätensä nyrkkiin. Varovasti Jack laski kätensä Travisin olalle: "Travis... Annetaan Rickille vähä aikaa.." Travis katsoi Jackiä yllättyneenä ja nyökkäsi sitten astellen ovelle: "Teehän oli valmis, eikö?" Jack nyökkäsi kääntäen sitten huomionsa Rickiin: "Mä tuon sulle teetä ja jotain syötävää. Lepää ja aattele rauhas." Rick ei vastannut millään tavalla ja Jack puristi hellästi tämän olkapäätä, ennen kuin asteli ovella odottavan Travisin luo työntäen tämän ulos ja vetäen oven kiinni perässään.
Kun pojat olivat menneet, Rick lyyhistyi polvilleen itkien; miksi toisten piti nähdä suoraan hänen esityksensä lävitse? Miksei hän voinut vain siirtää syrjään ikäviä ajatuksia kuten hän aina teki töissä? Olo muuttui yhä kurjemmaksi ja yhä enemmän kyyneleitä valui pojan poskille. Rick ei voinut estää edellisen yön muistoja palaamasta mieleensä; ensin miehen penis hänen sisällään, sitten nainen mustassa nahka-asussa lyömässä häntä raipallaan. Muisto iskusta, joka oli osunut hänen penikseensä, sai Rickin vavahtamaan ja laskemaan kätensä suojaamaan hänen sukuelimiään. Jälleen paha olo vei voiton kun mies palasi hänen mieleensä. Tämän verinen penis, kun tämä oli viimein lopettanut hänen kiduttamisensa, oli ollut selvä viesti; Rick oli vain lelu, jonka särkymisestä ei oltaisi kovinkaan surullisia. Kuitenkin miehen aito ystävällisyys myöhemmin... Rick kieltäytyi ajattelemasta asiaa; mies oli raiskannut hänet ja hän ei antaisi itsensä ajatella tästä mitään myönteistä. Hitaasti Rick kohottautui jaloilleen ja pyyhki silmiään; Jack tulisi luultavasti kohta, eikä hän antaisi kenenkään enää koskaan nähdä häntä tässä tilassa. Rick yritti istuutua, mutta molemmat pakarat olivat haavoilla ja takamus oli muutenkin kipeä, joten poika tyytyi laskeutumaan kyljelleen vuotelleen.
Jack ohjasi Travisin keittiöön ja pojat joivat teensä hiljaisuuden vallitessa. Jack ei voinut mitään ajatukselle, joka kehotti poikaa unohtamaan Rickin ja keskittymään Travisiin, joka oli tarjonnut edellisenä yönä hänen kokemistaan nautinnoista suurimman. Travis näytti vajonneen ajatuksiinsa ja Jack nousi ylös; hän oli luvannut viedä Rickille teetä ja syötävää.. Nopeasti Jack etsi pientä purtavaa ja asetteli tarjottimelle teekupin, lautasellisen voileipiä ja muutaman keksin: "Mä vien nää nyt Rickille." Travis nyökkäsi ja Jack asteli ystävänsä huoneen ovelle, johon onnistui koputtamaan. Hiljainen ääni kehotti tulemaan sisään ja Jack työnsi oven auki. Rick lojui vuoteellaan ja seurasi katseellaan ystäväänsä, kun tämä asteli vuoteen luo. "Tässä.. Mä en muistanu kysyy mitä sä haluisit, joten toin leipää ja muutaman keksin.." Jack puhui hermostuneesti ja Rick hymyili vaisusti: "Kiitti Jack.. Mä todella kaipasin aikaa olla yksin.." Jack hymyili asettaessaan tarjottimen pöydälle: "Mä oon oppinu tuntemaan sut, nyt ku muutama asia valkeni.. Ja mä jätän sut nyt rauhaan.." Rick nyökkäsi ja painoi päänsä tyynyyn, kun Jack asteli ovelle: "Pidä hauskaa Travisin kans. Mä pysyn täällä siihen asti kunnes tuutte käymään." Jack tunsi punastuvansa: "Rick.. Ei me.." Rick naurahti kuivasti: "Jack, sä unohat nyt kenelle sä puhut.. Mä kyl tunnistan kiimasen kollin.." Jack tunsi punaisuutensa syvenevän ja pakeni huoneesta ennen kuin Rick ehti jatkamaan.
Keittiössä Travis katsoi Jackiä ihmeissään: "Mitä tapahtu? Sä oot ku mikäkin keitetty rapu.." Jack suuntasi katseensa pöydän pintaan: "Rick vaan sano jotai.." Travis hymyili: "Vai niin.. Ja sulle tuli epämukava olla?" Jack ei huomannut kuinka Travis oli noussut ylös ja astellut puhuessaan Jackin luo; hänellä oli niin paljon ajateltavaa. Yhtäkkiä Travis kietoi kätensä pojan ympärille ja veti tämän ylös tuolista: "Maa kutsuu.." Hieman hämmentyneenä Jack kietoi kätensä Travisin vyötärölle ja painautui tätä vasten: "Ja mitä asiaa maalla on?" Jack sai vastaukseksi vain kiihkeän ja syvän suudelman, jonka aikana Travis työnsi kielensä syvälle kumppaninsa suuhun. Jack yllättyi, mutta antautui täysin Travisille, jonka kädet olivat jo avaamassa pojan housuja ylhäällä pitävää vyötä. Jack tunsi kuinka vyö aukeni ja vetoketju vedettiin alas; jo tämä sai pojan kiihottumaan ja Travis tunsikin pojan peniksen jäykistyvän. Jack vastasi palvelukseen ja Travis tunsi housujensa putoavan nilkkoihin samalla, kun hän päästi Jackin housut putoamaan. Poikien paidat seurasivat housuja ja Travis siirsi kätensä rakastajansa pakaroille vetäen tämän tiukasti itseään vasten. Boksereiden peittämien penisten kohdatessa molemmat vavahtivat yllättävän mielihyvän voimasta. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan vaan hyvin hitaasti lähes kiusoitellen Travis veti Jackin bokserit alas ja nuolaisi tämän kovaa lihaa. Jack sulki silmänsä tuntiessaan rakastajansa kielen leikkivän hänen peniksensä pään ympärillä ja tunsi hienoisen pettymyksen kun Travis nousi ylös ja suuteli häntä jälleen yhtä kiihkeästi kuin aiemminkin. Jack siirsi Travisin bokserit syrjään ja nyt molemmat seisoivat täysin alasti keskellä Rickin keittiötä. Travis veti Jackin itseään vasten niin että tämä oli selin häneen. Jack tunsi jännityksen, muttei antanut sille tilaisuutta painautuessaan vasten rakastajaansa, jonka kova liha painautui vasten Jackin vasenta pakaraa. Hitaasti Travis siirsi kätensä Jackin sukuelinten päälle ja siveli hellästi tämän penistä ja siirtyi sitten hieromaan pojan kiveksiä. Jack äännähti puhtaan nautinnon tulviessa hänen mieleensä ja Travis painoi pojan varovasti etukumaraan keittiön melko korkeaa ruokapöytää vasten. Jack otti tukea pöydästä, mutta Travis painoi pojan vielä alemmas, kunnes tämän pää ja rintakehä koskettivat pöytää. Jack oli hieman yllättynyt, mutta ei vastustellut tuntiessaan Travisin painavan hänet pöytää vasten; hän tiesi mitä tästä seuraisi ja odotti sitä yhä kasvavalla innolla. Travis asettautui rakastajansa taakse levittäen tämä jalkoja haara-asentoon ja alkoi valmistella poikaa kuten edellisenä yönäkin. Tällä kertaa Jack tiesi mitä odottaa ja miten reagoida, eikä poika jännittänyt enää lainkaan. Lopulta, kun Travis oli tyytyväinen Jackin valmiuteen, poika asettautui rakastajansa jalkojen väliin levittäen samalla tämän pakaroita kauemmas toisistaan ja työnsi peniksensä Jackin vakoon, muttei vielä pojan sisään. Jack vapisi odotuksesta ja Travis asetti kätensä tämän lantiolle ottaen tiukan otteen niin, ettei poika päässyt liikkumaan ennen kuin hän sen sallisi. Ja lopulta Jackin odotus palkittiin; Travis työnsi peniksensä pojan sisään niin syvälle kuin suinkin mahdollista ja alkoi hyvin hitaasti liukua sisään ja ulos Jackin haukkoessa henkeään nautinnon aaltojen pyyhkiessä hänen kiihottunutta mieltään. Travis siirsi kätensä Jackin peniksen ympärille jatkaen edelleen liikkeitään, mutta nyt samalla pumpaten käsillään tämän penistä tuottaen yhä suurempaa nautintoa pöytää vasten nojaavalle pojalle. Tällä kertaa kumpikin kesti kauemmin ja Travis voimisti liikkeitään aikaisemmin, jolloin Jack ei enää voinut estää vaimeaa äännähdystään ja Travis vastasi tähän lähes välittömästi. Lopulta pojat saavuttivat huippunsa samanaikaisesti. Jack tunsi Travisin lämpimän siemennesteen sisällään ja samassa Travisin kädet kostuivat valkeasta nesteestä, jonka Jackin penis vapautti. Hetken pojat pysyivät tässä asennossa liian väsyneinä liikkuakseen senttiäkään, mutta lopulta Travis vetäytyi pois rakastajastaan ja molemmat valuivat matolle lojumaan. Jack painoi päänsä Travisin rintaa vasten ja tunsi pojan kiivaat sydämenlyönnit, jotka vastasivat hänen omaa pulssiaan. Hiljainen huokaus purkautui Travisin huulilta ja tämä pyyhki kätensä mattoon ennen kuin siirsi sen Jackin vyötärölle. Edelleenkään pojat eivät sanoneet sanaakaan, vaan lojuttuaan matolla niin kauan, että heidän hengityksensä oli tasaantunut ja jalat kantoivat jälleen, he nousivat ylös ja astelivat kuin yhteisestä sopimuksesta suihkuun.
Viileä vesi tuntui jäiseltä kuumaa ihoa vasten ja Jack värisi; yksikin samanlainen kerta ja hän jäisi koukkuun Travisin dominoivaan tyyliin. Travis havaitsi pojan edessään värähtävän: "Jokin vialla Jack? En kai mä satuttanu.." Jack pudisti nopeasti päätään: "Et satuttanu, se oli mahtavaa.. Vesi vaan oli vähä kylmää.." Travis hymyili ja väänsi hanaa niin että vesi lämpeni ja Jack päästi tyytyväisen huokauksen. Pojat peseytyivät rauhassa ja palasivat keittiöön; he olivat jättäneet varsinaisen sotkun jälkeensä. Heidän vaatteensa lojuivat sikin sokin keittiön lattialla ja pöydän reuna oli valkoisen nesteen tahrima samoin kuin matto ja osa lattiaa pöydän luona. Järjestelmällisesti Travis alkoi pyyhkiä siemennestettä pois pöydästä ja lattiasta ja rullasi maton kasaan; sitä ei voinut pyyhkiä vaan se oli vietävä pesulaan. Jack ei voinut olla naurahtamatta hermostuneesti vetäessään vaatteitaan päälleen Travisin yhä pyyhkiessä lattiaa pelkkä pyyhe yllään. Travis katsoi kysyvästi rakastajaansa ja tämä nyökkäsi kohti pöydän jalkaa, jossa kiemurteli vana valkoista nestettä: "Rick parka, sen keittiö ei varmaan ollu tarkotettu tähän.." Travis kohautti olkiaan virnistäen: "Oli tai ei, niin nyt ainakin on kokeiltu. Hyvin kestää." Jack hymyili ja ojensi ylös nousseelle pojalle tämän bokserit: "Pitänee käydä kattoo miten Rick voi.." Travis vakavoitui; hetkeksi hän oli unohtanut veljensä ja tämän olotilan: "Hitto, mä unohin... Tää ois pitäny jättää myöhemmäx..." Jack pudisti päätään: "Eikä ois. Rick käski mun pitää hauskaa sun kans, ku kävin viemäs sille teetä.. ja se sano pysyväsä huoneessaan, kunnes me mennään sen luo.." Travis katsoi epäuskoisena edessään seisovaa poikaa, joka nyt ojensi hänelle housuja: "Rick ties.. Se ties ett me.." Jack vain nyökkäsi: "Ei se näyttäny edes välittävän siitä.." Travis veti Jackin tarjoaman paidan päälleen ja pudisti päätään: "Rick taitaa olla parempi ihmistuntija ku mä luulinkaan.." Muuta sanomatta pojat astelivat ystävänsä huoneen ovelle ja Jack koputti hiljaa. Huoneesta ei kuulunut ääntäkään ja Travis avasi oven astellen äänettömästi huoneeseen. Valot olivat yhä päällä, mutta Rick näytti nukkuvan. Tämä oli juonut teensä ja syönyt yhden leipäpalan, mutta kekseihin poika ei ollut edes vilkaissut. Rickillä oli kuulokkeet korvillaan ja kannettava cd-soitin lojui tämän vieressä. Travis hymyili katsellessaan rauhallisesti nukkuvaa veljeään; tällä oli sormensa pelissä monessakin asiassa. Ilman Rickin puhelua hän ei luultavasti olisi koskaan enää nähnyt Jackiä saati sitten harrastanut mitä mainiointa seksiä tämän kanssa. Ilman Rickiä hän olisi tällä hetkellä uhraamassa vertaan ja ties mitä eläimiä saatanalle, johon ei oikeastaan koskaan ollut uskonut. Hän sai kiittää pikkuveljeään monesta elämänsä onnellisimmasta asiasta.
Previous chapter Review fiction Next chapter