Hieman myöhemmin syötyään yhdessä Jackin valmistamaa päivällistä pojat istuutuivat olohuoneeseen katselemaan tv:tä edelleenkin vain pyyhkeet yllään; Jackin vaatteet olivat veressä. Pojat istuivat sohvalla kylkikyljessä toinen toiseensa nojaten ja katselivat elokuvaa, jonka juonesta kumpikaan ei ollut enää perillä. Jack laski kätensä Travisin hartioille ja tunsi pojan nojautuvan häneen enemmän. He eivät olleet puhuneet sanaakaan pesuhuoneen tapahtumista, mutta keskustelu oli polveillut aina lukiosta tähän päivään asti. Jack katsoi Travisia kysyvästi ja poika pudisti päätään: "Älä huoli Jack. Kaikki on kunnos.. Mä vaan.. Tässä on hyvä olla..." Jack hymyili pojalle hellästi ja silitti tämän pitkiä hiuksia: "Niin on.. Travis, mä..." Travis kohotti katseensa ja katsoi Jackia silmiin: "Ja mä sua.." Muuta ei tarvittu; pojat suutelivat kiihkeästi ja Travis ohjasi Jackin pitkälleen sohvalle. Molempien poikien pyyhkeet putosivat lattialle ja ainut, mitä Travisille jäi ylleen, oli puhdas sideharsokerros vasemmassa käsivarressa. Jack lojui selällään sohvalla, kun Travis hitaasti laskeutui tämän päälle ja hyväili pojan pehmyttä ihoa käsillään. Jack tunsi kiihottuvansa yhä enemmän Travisin käsien siirtyessä alemmas ja alemmas kunnes ne lopulta hyväilivät hänen sukuelimiään ja reisien sisäpintaa. Travis tunsi Jackin peniksen jäykistyvän kädessään ja suuteli poikaa kiusoittelevasti saaden Jackin tarttumaan hänen hiuksiinsa. Jack veti Travisin pään alas ja suuteli tätä kunnes kummankin oli pakko hengittää. Travis tunsi Jackin käsien siirtyvän hänen selkäänsä ja koko ajan alaspäin. Lopulta pojan kädet lepäsivät Travisin pakaroilla ja pojat tunsivat toistensa jännityksen. Varovasti Travis nousi ylös ja levitti Jackin jalkoja asettuen niiden väliin kumartuen jälleen suutelemaan hermostunutta poikaa: "Ei mitään hätää Jack.." Jack rentoutui hieman suudelman aikana, mutta kun heidän peniksensä kohtasivat, poika vavahti: "Sorry Travis.." Travis vain hymyili: "Tää on sun eka kerta vain mitä? Sun ei tarttee pelätä, mä en aio satuttaa sua.." Jack vain nyökkäsi ja Travis nosti pojan lantiota niin että pääsi asettautumaan parempaan asentoon. Varoen poika kuljetti sormiaan pitkin Jackin reisien sisäpintaa ja tarkkaili jännittyneen pojan eleitä. Jack vavahti ja henkäisi syvään, kun Travisin sormet kulkivat hänen vaossaan ja ylittivät hänen kehonsa kaikkein yksityisimmän kohdan. Jackin ihmetykseksi Travis ei tehnyt vielä mitään, vaan kumartui jälleen suutelemaan poikaa. Kun he viimein irrottautuivat suudelmastaan, Travis laski toisen kätensä sormet Jackin huulille: ”Jack…” Jack ei tiennyt mitä ajatella, mutta avasi suunsa ja antoi Travisin sormien työntyä sisään. Kokeilevasti Jack antoi kielensä leikkiä rakastajansa sormien kanssa huomatessaan kuinka Travis näytti nauttivan tilanteesta. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kauan, vaan poika veti sormensa pois korvaten tämän suudelmalla. Jack ei voinut kuin sulaa suudelmaan, mutta yllättyi ja jännittyi tuntiessaan Travisin sormen työntyvän hänen sisäänsä. Travis kohottautui ja katsoi rakastajaansa rauhoittavasti: ”Jack, sun täytyy rentoutuu, muuten mä voin satuttaa sua..” Jack ei tiennyt pitikö tapahtumista vai ei, mutta yritti silti rentoutua Travisin sormen työntyessä yhä syvemmälle.
Juuri kun Jack oli tottunut Travisin sormeen sisällään ja alkanut lähes nauttia tunteesta, hänen rakastajansa katsoi sopivaksi lisätä toisen. Jack vavahti ja äännähti kivusta, jolloin Travis antoi sormiensa olla aloillaan ja kumartui suutelemaan punastunutta ja hengästynyttä poikaa. ”Ihan rauhassa vaan Jack… Mä en aio satuttaa sua, mut sun pitää pysyy rentona…” Jack nyökkäsi ja jälleen kerran pakotti kehonsa rentoutumaan; oliko hän valmis tähän, vai halusiko hän vain miellyttää pitkään poissa ollutta rakastajaansa? Kolmannen sormen työntyessä sisään Jack ei voinut estää kyyneltä karkaamasta ja Travis katsoi poikaa huolestuneena: ”Jack? Haluutsä ett mä lopetan?” Jack pudisti päätään ja vastoin omaa tahtoaan työnsi lantiotaan vasten Travisin kättä, jääden haukkomaan henkeään, kun pojan syvällä olleet sormet osuivat johonkin, joka lähetti kuuman nautinnon tunteen ympäri hänen kehoaan. Hämmentyneenä Jack katsoi Travisia, joka hymyili tietävästi ja samalla liikautti sormiaan jälleen vasten tätä tiettyä kohta saaden Jackin äännähtämään silkan nautinnon voimasta. Travis alkoi liikuttaa somiaan Jackin sisällä vetäen niitä ulos ja työntäen takaisin sisään osuen joka työnnöllä Jackin eturauhaseen saaden pojan hengityksen muuttumaan huohotukseksi ja hien kohoamaan tämän iholle. Kuitenkin Jackin mielestä aivan liian lyhyen ajan jälkeen Travis veti sormensa kokonaan pois ja katsoi poikaa kysyvästi. Jack ei osannut vastata, vaan katsoi kuinka Travis hieroi sormiinsa jääneen kosteuden omaan penikseensä samalla levittäen peniksensä kärkeen kertyneen kirkkaan nesteen pitkin kiihottunutta lihaa. Travis sulki silmänsä hetkeksi liikuttaessaan kättään pitkin pituuttaan; hän oli kivuliaasti kiihottunut ja kaipasi helpotusta, mutta oliko Jack valmis menemään loppuun asti. Travis avasi silmänsä ja kumartui suuelemaan yhtä kiihottunutta rakastajaansa. Suudelman loputtua Travis katsoi vielä hetken Jackia ja lopulta tarttui kiinni pojan lantioon. Jack sulki silmänsä, kun Travis asettautui työntyäkseen rakastajansa sisään. Travis epäröi hetken; oliko Jack varmasti valmis? Hyvin varovasti Travis työntyi Jackin sisään ja poika äännähti vaimeasti pitäen silmänsä tiukasti kiinni; Jackin kasvoilla oli tuskasta kielivä ilme, joka kuitenkin pian häipyi nautinnon tieltä.
Jack sulki silmänsä Travisin ottaessa kiinni hänen lantiostaan; hän ei ollut valmis tähän.. Jack ei ollut koskaan pelännyt niin paljon; hän ei tiennyt mitä tapahtuisi, eikä miltä se tuntuisi. Ainut, mikä sai Jackin pysymään selällään ja antamaan Travisin tehdä mitä halusi, oli tieto, ettei Travis satuttaisi häntä tarkoituksella. Jack tunsi Travisin peniksen pakaraansa vasten ja taisteli säilyttääkseen itsehillintänsä, kun Travis asettautui parempaan asentoon. Kun Travis viimein työnsi koko pituutensa Jackin sisään, poika ei voinut estää itseään äännähtämästä kivusta, joka tuli täysin yllätyksenä. Jack tunsi Travisin sisällään ja tämän aiheuttama kipu alkoi pikkuhiljaa häipyä, kun poika alkoi hitaasti ja varovasti liukua sisään ja ulos. Jack avasi silmänsä kun kaikki kipu oli poissa ja jäljelle oli jäänyt puhdas nautinto. Poika katsoi Travisia suoraan silmiin ja Travis kumartui suutelemaan häntä. Jack ei voinut enää estää itseään haukkomasta henkeä, kun Travis lisäsi liikkeeseensä voimaa ja hieman nopeutta. Jack oli unohtanut pelkonsa; hän ei ollut edes uskaltanut toivonut tällaista nautintoa. Travis näki Jackin nauttivan olostaan ja siirsi kätensä pojan lantiolta tämän sukuelimien luo. Hellästi Travis siveli Jackin kovaa lihaa ja tunsi pojan värisevän; tämä tuntui olevan jo lähellä huippua. Jack sulki silmänsä jälleen uuden nautinnollisen tuntemuksen tulviessa hänen utuiseen mieleensä; Travis sai hänet kiihottumaan yhä enemmän, eikä hän voinut estää itseään huutamasta, kun hän viimein saavutti huipun ja hänen nesteensä kasteli Travisin kädet. Travis saavutti oman huippunsa vain muutamaa sekuntia myöhemmin ja Jack haukkoi henkeään Travisin nesteen syöksyessä hänen sisäänsä. Varovasti Travis laskeutui lojumaan Jackin päälle ja hetken molemmat keskittyivät tasaamaan hengitystään. Travis kuunteli Jackin sydämen lyöntejä levätessään pää pojan rintakehän päällä. Lopulta useiden minuuttien kuluttua Travis nousi ja vetäytyi ulos rakastajastaan saaden tämän hetkeksi pidättämään henkeään. Jack katsoi valkeaan nesteeseen tahriutunutta poikaa joka seisoi polvillaan sohvalla hänen jalkojensa välissä: "Travis..." Travis hymyili väsyneesti Jackille: "Hmm..?" Jack nielaisi: "Se siitä suihkusta..." Travis naurahti ja nousi ylös: "Aina voi mennä uudelleen.." Hellästi Travis veti Jackin ylös ja yhdessä pojat astelivat suihkuun.
Rick lojui hiljaa ja aloillaan vuoteella lääkärin tutkiessa häntä. Poika oli tottunut kosketteluun ja siksi lääkärin kädet hänen sukuelimissään eivät häirinneet poikaa lainkaan niin paljon kuin hetket jolloin lääkäri oli tutkinut hänen selkäänsä. Lääkäri oli keski-ikäinen nainen, jolla oli pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät. Rick oli tavannut lääkärin muutaman kerran aiemminkin ja oli oppinut että naisen ollessa paikalla hänen asemassaan olevan oli paras pysyä vaiti. Nainen tutki pojan tarkoin ja puhdisti useita haavoja kietoen sideharsoa pojan vartalon ja reisien ympärille. Rick totteli jokaista pienintäkin vihjausta, jonka lääkäri esitti ja nainen näytti tyytyväiseltä: "Rick, saat lomaa kaksi viikkoa. Sinä aikana et saa tehdä töitä. Käytä aika lepäämiseen ja mikäli haavat tulehtuvat tai tulee muita ongelmia, niin ota yhteys minuun." Rick nyökkäsi pysyen edelleen vaiti; kaksi viikkoa ilman töitä.. Lääkäri poistui ja miehet auttoivat pojan ylös: "Tulehan Rick.. Pue päällesi niin viemme sinut kotiin." Hitaasti Rick puki vaatteet ylleen ja kirosi vartaloa myötäilevän vaatetyylinsä vaatteiden osuessa kipeästi haavoihin. Miehet taluttivat pojan portaita ylös ja takaoven kautta parkkipaikalle, jolla seisoi vain yksi musta auto. Rick istuutui henkeään haukkoen auton takapenkille; molemmat pakarat olivat äärimmäisen kipeät ja haavoilla. Rickin seurana ollut mies ajoi hiljaista vauhtia työtoveri vierellään kohti pojan asuntoa. Rick istui takapenkillä silmät kiinni kädet nyrkkiin puristuneina yrittäen unohtaa kivun, mutta turhaan. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen auto pysähtyi ja Rick avasi silmänsä; tuttu kerrostalo kohosi auton vieressä. Miehet auttoivat Rickin yllättävän helläkätisesti ulos autosta ja aina kolmanteen kerrokseen tämän asunnon ovelle saakka. Rick etsi avaimensa ja miehet kääntyivät lähteäkseen: "Nauti lomastasi Rick, toista tuskin tulee aivan pian.." Rick nyökkäsi ja kohotti katseensa lattiasta: "Kiitos avustanne." Miehet hymyilivät ystävällisesti ja nyökkäsivät alkaen astella portaita alaspäin.
Ovi avautui äänettömästi ja Rick asteli hitaasti pimeään eteiseen. Jokainen askel koski ja poika oli vähällä huutaa lyödessään polvensa olohuoneen ovenpieleen. Rick sytytti valot eteiseen ja katsoi hämmentyneenä olohuoneeseen; Jack ja Travis nukkuivat puoliksi päällekkäin sohvalla täysin alasti. Rick asteli hiljaa lähemmäs ja näki molempien olevan siemennesteen tahrimia, kuten sohvakin.. Vaisusti hymyillen Rick pudisti päätään katsoessaan pyyhkeitä lattialla, ilmeisesti ne olivat toimittaneet peittojen virkaa ennen kuin olivat pudonneet poikien liikkuessa. Yhtä hiljaa kuin oli poikien luo tullutkin, Rick asteli pesuhuoneen vieressä sijaitsevalle vaatekomerolle. Hiljaa poika veti esiin pehmeän ja leveän peiton; ei heitä voinut noinkaan jättää. Varoen herättämästä rakastavaisia Rick peitteli heidät huolellisesti kivustaan huolimatta ja asteli huoneeseensa lepäämään. Oli ollut rankka päivä..
Seuraavana aamuna Jack heräsi veden kohinaan ja yritti nousta ylös. Vasta silloin hän huomasi että nukkui Rickin asunnon sohvalla alaston Travis vieressään. Samassa poika muisti mitä oli tapahtunut ja ihmetteli hetken mistä peitto oli ilmestynyt. Suihkun ääni sai Jackin vilkaisemaan kelloa; hän myöhästyisi koulusta, ellei pitäisi kiirettä. Nopeasti Poika kiemurteli pois Travisin käden alta ja katsahti itseään; oli pakko käydä suihkussa. Ajatuksissaan Jack kietoi pyyhkeen ympärilleen ja asteli kohti pesuhuonetta. Ovi oli lukossa ja suihkun ääni jatkui edelleen, ilmeisesti Rick oli tullut kotiin jossakin vaiheessa yötä. Jack päätti odottaa hetken, mutta kun suihkun ääni jatkui ja jatkui, poika koputti oveen: "Rick? Onx kaikki kunnos siel?" Travis oli herännyt hetkeä aiemmin ja asteli nyt huolestuneena Jackin luo: "Mistä on kyse?" Jack vilkaisi pitkää poikaa ja koputti jälleen oveen: "Mä oletan, ett Rick on tuol. Se on ollu siel jo ikuisuuden.. Eikä se vastaa..." Travis näytti huolestuvan yhä enemmän ja nojautui ovea vasten: "Rick? Avaa ovi heti." Ei vastausta ja Travis löi nyrkillään oveen niin että pehmyt puu antoi hieman periksi ja Jack näki ovessa kolhun: "Rick!!" Edelleenkin vain suihkun kohinaa ja Travis sai tarpeekseen. Enempää miettimättä poika potkaisi oven sisään ja asteli sen jäänteiden ohi kylpyhuoneeseen jääden järkyttyneenä seisomaan peittäen näyn Jackiltä. Travis seisoi hetken lamaantuneena ja Jack asteli tämän vierelle hämmentyneenä; mistä oli kyse? Jack ei ollut uskoa silmiään nähdessään Rickin; poika oli polvillaan lattialla suihkun alla ja tämän kehoa juovittivat punaiset jäljet. Rick ei edelleenkään näyttänyt huomaavan heitä ja Travis asteli veljensä luo. Tämä oli kietonut kätensä ympärilleen ja vapisi veden huuhtoessa haavoja. Travis ei osannut sanoa, oliko vesi, joka valui Rickin poskille kyyneleitä vai hiusten valuttamaa vettä, mutta tämän silmät olivat tyhjät ja punertavat. Varovasti Travis polvistui veljensä viereen ja veti tämän hitaasti ja hellävaroin itseään vasten: "Rick... Mitä sulle on tapahtunut?" Rick vavahti kosketuksen tuntiessaan, muttei vastustellut kun vahvat käsivarret vetivät hänet vasten lämmintä ihoa; joka paikkaan koski edelleen ja nyt myös ranteet olivat kipeytyneet kahleiden varassa vietetyn puolen tunnin takia. Jack katseli hiljaisena ystäväänsä; Rick ei ollut koskaan ollut näin poissaoleva. Travis antoi veden valua heidän ylleen ja silitteli hellästi veljensä hiuksia: "Shh.. Rick, ei mitään hätää.. Kukaan ei satuta sua enää.." Travisin sanat rauhoittivat poikaa ja Rick painoi päänsä Travisin rintakehää vasten ja antoi kyyneleiden valua; hän oli niin väsynyt. Hiljaa Jack asteli poikien luo ja sulki suihkun; vesi ei ollut paras keino puhdistaa haavoja. Nopeasti poika haki läheiseltä hyllyltä puhtaan ja pehmeän pyyhkeen; Rick vain vilustuisi jos tämä olisi pitkään alasti kylmällä lattialla. Jack laski pyyhkeen kevyesti ystävänsä hartioilla ja sai hyväksyvän katseen Travisilta ennen kuin poika kietoi pyyhkeen veljensä ympärille. Rick vapisi pyyhkeen osuessa haavoihin, mutta samalla hänen oli lämpimämpi olla. Travis nosti veljensä käsivarsilleen, vaikka Jack näkikin tämän tuskasta kielivästä ilmeestä, ettei tehtävä ollut helppo. Nopeasti Travis kantoi veljensä tämän huoneeseen ja laski tämän vuoteelle, mikä näytti koskevan Rickiin melko kovaa. Jack seurasi perässä ja astui sisään juuri kun Travis siirsi pyyhkeen syrjään ja pakotti veljensä suoristautumaan. Jack ei voinut olla näkemättä punaista jälkeä ystävänsä sukuelimissä ja katsoi nopeasti pois päin. Travis oli huomannut saman, mutta toisin kuin Jack Travis katsoi jälkeä tarkemmin. Rick havaitsi veljensä katseen ja yritti peittää haarovälinsä käsillään, mutta päättäväisesti Travis siirsi veljensä kädet pois: "Älä nyt Rick.. Mä oon nähny sut ennenki." Rick luovutti ja sulki silmänsä tietämättä Jackin läsnäolosta. Travis katseli punaisia jälkiä ja pudisti päätään: "Sen iskun on täytyny koskee... Miten sä ees pääsit kotiin asti..." Rick tunsi Travisin käden peniksensä ympärillä, kun tämä alkoi tutkia oliko jäljen aiheuttanut isku jättänyt pysyviä vammoja, eikä tiennyt mitä tehdä. Hän ei uskaltanut vastustaa veljeään, mutta hän ei halunnut tulla kosketuksi siihen paikkaan.. Nopealla liikkeellä Rick sysäsi veljensä käden pois: "Älä.. Oo kiltti.. Älä koske.." Rickin ääni oli hiljainen ja Travis ymmärsi veljeään paremmin kuin hyvin; tämä oli kokenut jotain mistä ei koskaan täysin toipuisi. Jack oli seurannut tilannetta hiljaa ja asteli nyt ovelle äänettömästi poistuen olohuoneeseen; tämä ei kuulunut hänelle. Travis vilkaisi Jackia kun tämä poistui huoneesta ja kääntyi sitten jälleen veljensä puoleen: "Rick, mun pitää puhdistaa nuo haavat.. Se tulee koskemaan tosi paljon.." Rick nyökkäsi kalpeana silmät kiinni ja Travis poistui hetkeksi palaten takaisin haavojen puhdistus ja sitomistarvikkeiden kanssa. Travis otti yhden sideharso rullan: "Avaa suusi Rick. Jos sä huudat tääl, niin saadaan viel kytätkin tänne.." Rick totteli ja Travis painoi sideharsorullan veljensä suuhun niin että tämä pystyi puremaan sitä, mikäli kipu olisi liian kova. Rick oli sulkenut silmänsä avatessaan suunsa ja piti silmänsä suljettuna silloinkin kun Travis jälleen otti veljensä peniksen käteensä. "Rick, mä alotan täältä, niin se on nopeemmin ohi.." Rick vain nyökkäsi heikosti ja puristi kätensä nyrkkiin puhdistusaineeseen kostutetun kankaan osuessa hänen herkälle iholleen.
Travis eteni johdonmukaisesti jaloista Rickin yläselkää kohti puhdistettuaan ensin punaisen hiertyneen jäljen pojan sukuelimissä. Rick puri sideharsorullaa suussaan ja yritti olla huutamatta, vaikka ääni olisikin tukahtunut suukapulaan; jokainen kosketus sattui enemmän kun hän pystyi kestämään. Travis näki kyyneleiden valuvan veljensä suljetuista silmistä ja lopetti haavojen puhdistamisen hetkeksi: "Mä tiiän ett tää sattuu Rick, mut yritä kestää viel hetki.. Enää vähän jäljellä..." Rick nyökkäsi heikosti ja puri hampaansa tiukasti sideharsoon; Travis ei kiduttaisi häntä enempää kuin oli pakko. Kipu voimistui jälleen Travisin jatkaessa jälkien puhdistamista, eikä Rick voinut enää estää tukahtunutta huutoaan. Jack yritti olla menemättä takaisin Rickin huoneeseen; Rickin olo oli varmasti jo tarpeeksi kurja ilman että hän näkisi pojan tämän hetkisessä olotilassaan. Lopulta Jack ei kuitenkaan voinut estää itseään palaamasta Rickin huoneeseen, missä Travis oli parhaillaan peittelemässä veljeään vuoteeseen. Travis ei huomannut Jackin tuloa ja poika yllättyi kovasti nähdessään Travisin painavan suudelman Rickin otsalle. Rick näytti puristavan veljensä kättä ja Travis vain laskeutui polvilleen lattialle tämän sängyn viereen. Rick lojui kyljellään silmät kiinni painuneena pitäen yhä tiukasti kiinni veljensä kädestä: "Älä jätä mua Travis... Mä en haluu olla yksin..." Rickin ääni oli hiljainen ja hieman käheä, kun tämä pyysi veljeään pysymään luonaan. Jack tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä; Rick ei ollut koskaan ollut noin poissa tolaltaan, hän ei koskaan ollut pyytänyt mitään.. Vasta nyt Jack sen ymmärsi; Rick ei todellakaan koskaan ollut pyytänyt mitään, tämä oli tehnyt usein ehdotuksia, muttei ollut puolustanut niitäkään millään tavalla. Jack pyyhki silmiään; hänen olisi pitänyt tajuta asia, tunnusmerkit olivat täysin selvät. Travis painoi päänsä Rickin pään yläpuolelle: "Mä en enää koskaan jätä sua Rick.. Mä tuun aina olemaan sun luonas.." Rick avasi silmänsä ja katsoi veljensä kyyneleitä: "Travis... Entä Jack.. Se ei haluu ett sä oot vaan täällä... Teidän suhde.." Jack tunsi poskiensa kuumuvan; Rick oli lausunut ääneen sen mistä he eivät olleet uskaltaneet puhua.. Travisin ääni katkaisi Jackin ajatuksen: "Jack saa sopeutuu.. Jos se ei ymmärrä, ei meidän suhde ole ollut kuin harhaa.. Mä en voi hylätä sua enää uudestaa, en kenenkään takia." Jack kuunteli ovella Travisin sanoja. Poika puhui rauhallisesti ja varmasti; oliko heidän suhteensa ohi? Jack mietti hetken; veljekset eivät edelleenkään tienneet hänen läsnäolostaan. Varovasti Jack asteli lähemmäs veljeksiä ja viimein Travis huomasi pojan. Ensimmäinen mitä Travis huomasi olivat Jackin kyyneleet: "Jack? Jokin vialla?" Varovasti Travis nousi ylös ja irrotti kätensä Rickin otteesta. Jack pudisti päätään vaisusti ja Travis laski kätensä tämän hartioille: "Sä kuulit äskeisen vai? Mä oon tosissani Jack, mä en enää jätä Rickiä yksin." Jack nyökkäsi, vaisusti hymyillen: "Mä ymmärrän kyl.." Travis katsoi tarkasti poikaa edessään: "Jack, mä rakastan sua, se ei koskaan muutu. Mut mä rakastan myös veljeäni, enkä mä voi hylätä sitä enää toista kertaa.. Jos sä siis ymmärrät, niin mee nyt kouluun ja tuu takasi kun pääset. Me molemmat ollaan täällä sua oottamassa." Jack hymyili nyt hieman iloisemmin: "Mä tuun takas, mutta mitä mä voin sanoo Rickin poissaolon syyksi?" Travis näytti mietteliäältä, muttei ehtinyt sanoa mitään. "Mitä sä sanoit eilen..?" Rickin ääni oli hiljainen ja tämän katse lähes sokeaa tuijotusta, kun Jack siirsi huomionsa puhujaan. "Mä sanoin ett sulle tuli huono olo..." Rick painoi silmänsä kiinni: "Sano, ett se ei oo vielä menny ohi... Sillo sä et ees valehtele..." Jack ei tiennyt mitä sanoa ja Travis näki tämän säälin Rickiä kohtaan: "Rick mä tuun ihan heti takasin..." Travis näki veljensä nyökkäävän ja ohjasi Jackin edellään olohuoneeseen.
Kun Travis oli varmistanut, ettei Rick kuullut heitä, poika istuutui alas vetäen Jackin vierelleen: "Jack, älä näytä tota sääliä Rickille.. Se ei kaipaa sitä nyt.. Rick tuntuu olevan ihan pihalla... Mä en tiiä mitä sille on tapahtunu, mut voin kyl arvata haavoista päätellen..." Jack katsoi Travisia kysyvä ilme kasvoillaan ja poika vilkaisi veljensä huoneen suuntaan ääntään madaltaen: "Musta tuntuu, ett Rick on saanu raipasta ja kovaa.. Enkä usko ett siinä olis kaikki.." Jack nyökkäsi ja painoi päänsä: "Ne jäljet..." Travis vain nyökkäsi ja nousi ylös: "Sä oot jo myöhäs, mut sun pitää käydä suihkussa.. Ja sä löydät vaattees pesuhuoneesta, niiden pitäs olla jo kuivia. Mä meen takas Rickin luo, tuu sanomaan ku oot valmis." Jack nyökkäsi ja nousi ylös: "Ok.." Travis havaitsi Jackin äänessä jotain erikoista ja katsoi tätä tarkasti: "Jack, mikä on? Sä sanoit ymmärtäväs..." Poika ei vastannut ja Travis pudisti päätään: "Rick toipuu kyllä ja kun se on taas kunnos, se luultavasti potkii mut taas pihalle. Rick ei mielellään näytä riippuvaisuuttaan muista ihmisistä. Mut niin pitkään ku se tarvii mua täällä, mä oon sen luona. Mä hylkäsin sen viimex pahaan aikaan..." Jack katsoi Travisia kummissaan: "Mä ymmärrän kyl ett sä haluut olla veljes apuna, mut mix sä puhut koko ajan hylkäämisestä?" Travis istuutui alas ja painoi päänsä käsiinsä: "Se tapahtu, ennen ku me oltiin tavattu, kun Rickin työ oli just paljastunu mulle. Alux mä yritin olla huomioimatta sitä mitenkään, mut yhtenä päivänä se tuli kotiin kyyneleet silmissä ja selkä punaisilla jäljillä... Se ei suostunu puhumaan mitään ja mä aloin hermostuu toden teolla.." Travis oli hetken hiljaa ja Jack istuutui alas laskien kätensä pojan kädelle. "Lopulta mä pakotin sen selälleen vuoteelle siinä toivos ett se kertos ees jotain, mut se vaan alko itkee ja pyyti mua lopettamaan... Eka mä en tajunnu mistä se puhu, mut lopulta selvis ett yx asiakas oli lyöny sitä raipalla ja.. Tää asiakas oli ollu mies.. Se oli.." Travisin ääni oli enää vain kuiskaus: "Mä en tienny mitä tehä; mä en ois ikinä voinu kuvitella Rickin alistuvan sellaseen.. Ja mä reagoin just väärin.. Mä juoksin ulos huoneesta huutaen jotain arvottomasta huorasta ja seuraavana päivänä mä muutin pois kotoo... Äiti kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin ja Rick jäi yksin.." Yhtäkkiä Travis tunsi kädet hartioillaan ja katsoi yllättyneenä ylös; Rick seisoi peittoon kääriytyneenä sohvan takana ja oli juuri laskenut kätensä veljensä olkapäille. Jack näytti yllättyneeltä; kumpikaan heistä ei ollut kuullut Rickin tulevan. Travis katsoi veljeään kyynelten valuessa tämän poskille: "Mä oon pahoillani Rick..." Rick hymyili heikosti: "Mun oli hyvä kuulla tuo.. Se muistuttaa ett mä pääsin siitä yli viimex ja aion päästä nytkin.." Jack painoi päänsä; pojan sanat saivat ajattelemaan että tämä oli jälleen päätynyt.. Rick katsoi ystäväänsä, joka näytti vaivautuneelta: "Mä ymmärrän Jack.. Mä tiiän ett mun työ häiritsee sua.. Joskus se häiritsee itteeniki, mut mä en voi sille mitään.. Mä möin itteni, eikä siitä oo paluuta... Mä oon nyt toisten nautinnon väline ja hyvin harvoin se tuo nautintoa mulle.. Tää oli yx pahimmasta päästä.." Travis nousi ylös ja asteli sohvan toiselle puolen veljensä viereen: "Eikö sun pitäs olla lepäämässä?" Rick nyökkäsi vaisusti: "Mä en jaksanut oottaa sua.. Hiljaisuus oli tappaa mut." Travis kietoi kätensä veljensä ympärille ja veti tämän hellästi itseään vasten: "Rick.." Jack nousi ylös ja asteli kohti kylpyhuonetta: "Mun lienee parasta mennä sinne suihkuun... Mä oon jo myöhässä toiselta tunnilta. Ja Rick, ei sun työ häirihe.. Vaan se mitä sulle tehään..." Rick katsoi hämmentyneenä ystäväänsä, kun tämä asteli pesuhuoneeseen; hän ei ollut odottanut Jackiltä myötätuntoa..
Previous chapter Review fiction Next chapter