Tunnit kuluivat jälleen ja lopulta koitti liikuntatunnin aika. Rick mietti kuinka voisi vaihtaa urheiluvaatteet päälleen kenenkään näkemättä hänen selkäänsä ja päätyi lopulta lähtemään pukukopeille muita aiemmin. Rick asteli nopeasti urheilukentän vieressä sijaitseville pukukopeille ja avasi oven hiljaa. Sisällä oli melko hämärää ja kirkkaan auringonpaisteen jälkeen vei hetken ennen kuin Rick näki kunnolla. Travis istui penkillä aivan oven vieressä ja Rick tunsi sydämensä lyövän yhä kiivaammin; miksi Travis oli täällä? Nopealla liikkeellä Travis nousi ylös ja vetäisi Rickin pois oven luota painaen tämän selkä seinää vasten. Kipu oli yllättävä ja Rick haukkoi hetken henkeään ennen kuin sai jälleen kehonsa hallintaansa. Travis piti häntä tiukasti seinää vasten, eikä Rick tiennyt kuinka asiaan olisi pitänyt suhtautua. Lopulta Rick pakotti kehonsa rentoutumaan ja katsoi Travisia rauhallisesti silmiin: "Mitä nyt Travis? Mitä on sattunu?" Travis kuuli Rickin äänessä pientä värinää ja tämän hengitys oli pinnallista; poikaan täytyi koskea edelleen. Travis katsoi Rickiä kylmästi ja kohotti toisen kätensä lyöden Rickiä kasvoille avoimella kämmenellä: "Sä oot jatkanu edelleen, vai mitä? Sä oot jatkanu vaik lupasit äidille sen kuollessa.." Rick painoi katseensa lattiaan: "Mulla ei oo muutakaan..." Travis katsoi poikaa edessään; tämän rautainen itsehillintä näytti olevan lähellä romahtamista ja muutama kyynel oli valunut tämän silmistä. Hitaasti Travis hellitti otteensa ja veti pojan irti seinästä vasten omaa vartaloaan: "Shh.. Rick, mä oon pahoillani.. Mä en tarkottanu satuttaa sua.." Rick vain nyökkäsi ja nojasi itseään pidempään poikaan kasaten itsehillintänsä jälleen. Nopealla liikkeellä Rick pyyhki silmänsä ja vetäytyi pois Travisin hellästä otteesta; hän ei saanut totuttautua siihen. Travis katsoi huolissaan masentuneelta näyttävää poikaa: "Rick, mitä sulle on tapahtunu?" Rick pudisti päätään: "Ei puhuta siitä." Travis ei hyväksynyt vastausta ja otti varovasti kiinni edessään seisovan pojan olkapäistä: "Älä yritä näytellä mulle Rick." Rick ei vastannut; hän ei voinut puhua siitä, ajatuskin oli liikaa. Mitään sanomatta Travis siirsi kätensä pojan selkään ja näki tämän vavahtavan; se riitti. Ilman mitään varoitusta Travis veti Rickin paidan pois ja käänsi pojan selin itseensä. Rick ei vastustellut; hän oli oppinut sen verran. Travis henkäisi syvään nähdessään punaiset jäljet Rickin selässä; osa jäljistä jatkui selvästi myös housun kauluksen alapuolelle. Varovasti Travis kosketti yhtä jäljistä ja Rick vavahti jälleen: "Älä..." Hitaasti ja varoen pojan selkää Travis veti Rickin itseään vasten painaen päänsä tämän olalle: "Rick... Mä oon pahoillani... Mun ei ois pitäny lähtee..." Rick pysyi vaiti ja liikkumatta, kunnes yhtäkkiä ovi aukesi ja Jack astui sisään.
Jack ei ollut uskoa silmiään; paidaton Rick seisoi Travisin hellässä otteessa nojaten varovasti pidempään poikaan. Molempien ilmeet olivat yllättyneitä ja Jack tunsi ärtymyksen kasvavan; olivatko Travisin sanat sittenkin vain valhetta? Rick irrottautui Travisin otteesta heti huomattuaan Jackin ja veti penkillä olleen väljän t-paidan päälleen: "Jack tää ei ollu sitä, miltä näytti." Jack viittasi kädellään Rickiä vaikenemaan: "Travis, sä..." Travis hymyili surullisesti Jackille: "Jack, mä en valehellu sulle. Mä tulin sun takiis." Jack tunsi ärtymyksen muuttuvan vihaksi: "Ja nyt oot tääl Rickin kans. Tosi luotettavaa." Rick vilkaisi Travisiin, joka viittasi poikaa pysymään sivussa. Rick vain nyökkäsi ja istuutui varovasti; ei kannattanut sanoa enää mitään. Travis asteli aivan Jackin eteen ja laski kätensä tämän hartioille: "Jack, mä en oo Rickin kans.. Miten mä voisinkaan.. Se on mun veli.." Jack näytti hetken hämmentyneeltä ja vilkaisi sitten Rickiin, joka nyökkäsi pysyen edelleen vaiti. Travis veti Jackin itseään vasten ja painoi päänsä tämän olalle: "Mä löin välit poikki Rickiin yhen tapahtuman jälkeen, eikä me olla sen jälkeen juurikaan veljeksinä esittäydytty.." Rick painoi päänsä, muttei sanonut mitään; aikoiko Travis kertoa Jackille?
Jack tunsi olonsa vaivautuneeksi; hän oli käyttäytynyt kuin mustasukkainen teinipoika. Travis ei kuitenkaan tuntunut asiasta välittävän ja Jack rentoutui Travisin hellässä otteessa. Rick vaihtoi farkkunsa verkkareihin ja oli juuri lähdössä ulos, kun Travis kohotti katseensa: "Rick, me ei vielä olla selvitetty kaikkee. Sä et mee mihinkää vielä." Travis siirsi Jackin hellästi syrjään ja asteli veljensä luo. Rick painoi päänsä: "Voitasko me puhuu myöhemmin, meillä alkaa tunti kohta.." Travis pudisti päätään: "Ei onnistu. Me puhutaan tässä ja nyt." Jack ei tiennyt mitä tehdä; mistä veljekset oikein puhuivat? Rick näytti vaivautuneelta ja Jack selvitti kurkkuaan: "Mä taidan mennä. Saatte puhuu rauhas..." Rick huokaisi helpotuksesta, mutta liian aikaisin; Travis oli jo päättänyt, että Jackin oli aika kuulla totuus heistä molemmista. Travis pudisti päätään: "Jää tänne Jack, sun on hyvä tietää nää jutut." Rick kohotti katseensa epäuskoisena: "Travis... Ei.. Sä et voi.." Travis viittasi Rickin vaikenemaan ja Jack alkoi tuntea olonsa epämukavaksi; mistä oli kyse? Rick ei katsonut kumpaakaan edessään seisovaa poikaa, vaan vajosi istumaan penkille pää käsiin painettuna; kaikki oli ohi. Travis katsoi veljeään säälien; tämä ei selvästikään halunnut ystävänsä tietävän mitään työstään, mutta joskus se paljastuisi kuitenkin. Jackin kasvoilla oli kysyvä ilme ja Travis laski kätensä veljensä olalle: "Mun pitää tunnustaa jotain Rick..." Rick kohotti väsyneen katseensa: "Mä tiiän, sä et oo lopettanu myöskään..." Jack ei kyennyt enää olemaan hiljaa: "Mistä on kyse? Mitä te kax salaatte multa?" Travis ei ehtinyt sanoa sanaakaan ennen kuin Rick nousi ylös: "Travis on saatananpalvoja ja mä huora." Jack ei ollut uskoa kuulemaansa ja epäuskoinen ilme kohosi tämän kasvoille. Rick käänsi selkänsä molemmille pojille ja Travis painoi katseensa lattiaan; hän oli aikonut kertoa asiat hieman varovaisemmin. Jack ei hetkeen muistanut edes hengittää; oliko hän kuullut oikein? Rick yritti estää kyyneleitä valumasta; hän oli yrittänyt kieltää totuuden myös itseltään, mutta ääneen sanottuna se repi hänet hajalle. Travis kietoi kätensä lähes vapisevan veljensä ympärille ja tunsi kuinka tämä murtui lopullisesti. Kyyneleet valuivat nyt vuolaasti, eikä Rick voinut sille mitään. Veljen hellä ote oli ainut mikä esti poikaa lyyhistymästä lattialle. Jack katseli veljeksiä todellisuuden alkaessa hahmottua hänelle; monet häntä ihmetyttäneet seikat alkoivat selkiytyä. Travis vilkaisi pahoittelevasti Jackiin, muttei sanonut mitään; ei ollut enää mitään sanottavaa.
Vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin alkoi ulkoa kuulua ääniä, muut olivat tulossa vaatteiden vaihtoon. Rick istui tyhjä katse silmissään penkillä Travisin vierellä ja Jack nojaili mietteliäänä seinään. Äänien kantautuessa sisään Jack asteli Travisin luo: "Muut on tulossa. Mä en haluu, ett kukaan näkee teitä tollasina. Ne vois rueta epäilemään jotain.." Travis nyökkäsi: "Eix täällä oo takaovi?" Jack nyökkäsi ja vilkaisi Rickiä: "Jep. Rickistä ei taida olla tunnille... Mä selitän jotain opelle." Travis hymyili surullisesti: "Nähään myöhemmin.. Kai me vielä nähään Jack?" Jack nyökkäsi ja Travis nousi ylös vetäen Rickin jaloilleen. Poika painoi päänsä ja antoi veljensä ohjata hänet takaovelle. Samalla hetkellä kun veljekset astuivat ulos takaovesta, etuovi rämähti auki ja hälisevä poikajoukko työntyi sisään. Jack ei kiinnittänyt mitään huomiota häneen suunnattuihin katseisiin ja muutamaan halveksivaan kommenttiin, vaan asteli rauhallisesti vessaan ja vaihtoi vaatteensa siellä. Samalla poika mietti mitä hän voisi sanoa opettajalle.
Liikuntatunti kului nopeasti jalkapallon parissa ja opettaja oli uskonut Jackin selityksen Rickin äkillisestä huonosta olosta. Mietteissään Jack asteli autolleen mukanaan kassi, jossa Rickin vaatteet olivat; piti viedä ne heti, ettei vain unohtuisi. Matkalla Rickin asunnolle Jack ajatteli kuulemaansa. Travis, hänen rakastajansa oli saatananpalvoja; ajatus oli siedettävä, joskin aiheutti kylmiä väreitä. Sen sijaan ajatus siitä, että Rick möi itseään, oli käsittämätön. Kuinka niin ylpeä ja hallittu henkilö saattoi alentua... alentua leikkikaluksi toisille... Jack nielaisi hermostuneena, asiaa oli vaikea edes ajatella, saati sitten elää sen kanssa. Mitähän Rick olikaan saanut kokea? Oli vähällä, ettei Jack ajanut päin punaisia ajatellessaan veljeksiä; Travis oli vuoden Rickiä vanhempi ja Rick tuntui kuuntelevan veljeään, mutta silti näistä kahdesta Rick vaikutti aikuisemmalta. Juuri Travisin kujeileva luonne oli tehnyt Jackiin lähtemättömän vaikutuksen jo ennen kuin Jack oli tiennyt olevansa homo. Kun Jack oli tajunnut asioiden oikean laidan, hän oli kieltänyt tunteensa Travisia kohtaan ja muuttaessaan eri kaupunkiin lopettanut yhteydenpidon poikaan. Rickiin hän oli tutustunut ala-asteella, mutta koulukiusauksen vuoksi tämän perhe oli muuttanut toiseen kaupunkiin, jolloin he olivat nähneet enää harvoin. Lukion he kävivät samassa kaupungissa ja, kun he olivat opiskelleet toista vuotta lukiossa, oli Rickin äiti kuollut ja poika jäänyt asumaan yksin. Lukion kolmannella Jack oli tutustunut Travisiin. Ja nyt oli kulunut yli vuosi lukion lopusta. Yliopisto oli vasta alussa ja Travis jälleen hänen elämässään.
Jack pysäytti autonsa jälleen kerran tutun kerrostalon pihaan ja asteli portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Rickin asunnon ovella Jack epäröi hetken; mitä hän sanoisi? Miten hänen tuli suhtautua poikaan, joka oli... Jack katkaisi ajatuksensa; mitä hän oikein ajatteli? Rick oli edelleen hänen ystävänsä; oli aina ollut. Ei tämän yksityiselämä sitä voinut pilata. Jack soitti ovikelloa ja odotti. Sisältä kuului askeleita ja turvaketjun kolahdus kertoi oven avautuvan kohta. Oven rakoon ilmestyivät Travisin kasvot ja tunnistettuaan tulijan poika avasi oven kokonaan. Travisilla ei ollut paitaa, mutta kainaloista vyötärölle tämän vartaloa peitti sideharsokerros, sama käsivarsien kohdalla. Jack katsoi poikaa edessään hetken, muttei sanonut mitään; Travis kyllä kertoi, jos asia oli tärkeä. Jack asteli sisään ja Travis sulki oven tämän perässä. Jack seurasi poikaa peremmälle asuntoon ja ihmetteli mitä Travisille oikeastaan oli sattunut. Olohuoneessa Travis asteli sohvalla istuvan veljensä luo. Rick kohotti katseensa ja hymyili vaisusti Jackille Travisin istuutuessa pojan taakse. Jack ihmetteli miksi Rick oli myös ilman paitaa, mutta selitys tuli vain hetkeä myöhemmin, kun Travis otti pöydältä puhdistus aineen ja alkoi varovasti puhdistaa veljensä selkää. Jack asteli lähemmäs ja näki punaiset jäljet, joista osa oli hiertynyt haavoiksi asti. Rick oli puristanut kätensä nyrkkiin ja sulkenut silmänsä Travisin aloittaessa ja näytti lähes vapisevan. Jack katsoi ystävänsä selkää epäuskoisena ja Travis siirsi toisen kätensä veljensä olalle: "Hetki vielä Rick.." Travis siirsi huomionsa Jackiin: "Raipan jälkiä..." Jack henkäisi syvään; raipan jälkiä? Miksi Rickin selkä oli täynnä raipan jälkiä? Travis lopetti jälkien puhdistamisen ja otti pöydältä sideharson alkaen kietoa sitä veljensä vartalon ympärille. Rick avasi silmänsä ja katsoi nyt Jackiin: "Sä haluut kysyy jotain, kysy pois. Mä oon ok nyt." Jack oli hetken vaiti ja näytti empivän, ennen kuin viimein selvitti kurkkuaan: "Mistä sä.." Rick hymyili surullisesti: "Mistä mä sain nää raipan jäljet? Yhdeltä asiakkaalta. Ei ole ensimmäinen kerta." Jack ei ollut uskoa korviaan: "Siis.. Ei eka kerta.. Asiakas.." Travis sai viimein sideharson paikoilleen ja kääntyi Jackin puoleen: "Kuten sanottu Rick tarjoo palveluja yksinäisille ihmisille. Joskus näillä on erikoisia haluja." Rick nyökkäsi; Travis osasi kertoa asiat huomattavasti paremmin. Jack oli jälleen vaiti ja katseli molempia veljeksiä ihmetyksen vallassa; miksi nämä tekivät, kuten tekivät? Rick tuntui huomaavan ystävänsä miettivän ilmeen ja naurahti pehmeästi: "Kysy, niin ei tarvii enää miettii." Travis nyökkäsi hyväksyvästi ja Jack keräsi jälleen rohkeuttaan: "Mix te sit.. Mix te ette lopeta? Siis täytyyhän Rickille muutaki työtä olla.. ja sä Travis et näytä olevan mukana koko panoksella.." Rick painoi päänsä: "Me ei voida lopettaa noin vain Jack. Travis ei ehkä koskaan voi lähtee niistä kuvioista ja mäkin pystyn lopettamaan vasta vuosien kuluttuu, kun ei oo enää kysyntää... Me ei olla päätetty sitä ite." Jackin kysyvä ilme sai Travisin huokaisemaan: "Jack, mut tapetaan, jos mä lähen siitä porukasta. Ne kaverit on tosissaan, niin kuin olin mäkin aiemmin.. Ennen tänne tuloo mä satuin mainitsemaan lopettamisesta ja tässä tulos." Travis katsahti sideharson peittämiä käsivarsiaan ja Rick kohotti katseensa, josta loisti selvä katkeruus: "Ne viilteli ja ruoski Travisin. Sen kädet ja vartalo on kuin silppurin läpi vedetty. Ja se oli vaan varotus, ettei alkas miettimään lopettamista." Jack näytti järkyttyneeltä ja Rick kohautti olkiaan: "Kaikkeen tottuu..." Jack katsoi nyt Rickiä kumma ilme kasvoillaan: "Mix sä sit et voi lopettaa? Et kai sä.." Travis naurahti: "Tarkotatsä kysyy pitääkö Rick työstään? Mitäs luulisit; kaveri saa aina kun haluaa." Rick tönäisi veljeään varoen tämän kipeitä haavoja: "Travis, lopeta jo.. Mä en voi sanoo, etten yhtää pitäs siitä mitä teen, mut on päiviä, jolloin toivos vaan kuolevansa.. Eilinen oli yx niistä. Kyse ei oo siitä, etten mä haluis lopettaa, vaan siitä ett jos mä yritän lopettaa, niin mun työnantaja metästää mut käsiinsä ja vie omaisuutensa.." Hetkeen Jack ei tajunnut mistä Rick oikein puhui, mutta paljon puhuva katse Travisilta selvitti asian. Veljekset olivat saattaneet itsensä tilanteeseen, josta ei ollut pakoreittiä.
Travis nousi ylös ja asteli kohti keittiötä: "Mä laitan jotain syötävää. Kai sä jäät syömään Jack?" Rick vilkaisi kelloa ja näytti hätkähtävän: "Mä en voi jäädä Travis.. Mun pitää lähtee ihan hetken kuluttuu.." Jack tiesi minne Rick oli lähdössä ja nyökkäsi: "Mä voin kyl jäädä.." Travis hymyili nyökätessään ja asteli keittiöön jättäen ystävykset kahden. Rick huokaisi veljensä lähdettyä ja katseli hämmentyneen oloista poikaa edessään; ei ollut juurikaan mitään sanottavaa. Jack istuutui pöydän kulmalle: "Miten usein sä...käyt töissä.." Rick kohautti olkiaan: "Aiemmin joka toinen päivä, mut nykysin jo lähes joka ilta..." Jack nyökkäsi punastuen hieman; vasta nyt hän ymmärsi kuinka henkilökohtainen kysymys oli. Rick naurahti hiljaa: "Älä suotta.. Mä oon tottunu henkilökohtaisuuksiin.. Mut täytyy myöntää, ett tää puheenaihe ei oo se mieluisin." Jack katsoi ystäväänsä silmiin ja näki väsymyksen tämän katseessa; Rick oli unen tarpeessa. "Sun pitäs levätä enemmän Rick, toi väsymys ei oo terveellistä." Rick nyökkäsi: "Lepäisin jos voisin. Mä oon päivät koulus, illat töissä, yöt menee koulujuttuihin ja sit onkin jo aamu. Ja nyt vielä nää jälet. Ei kerkii nukkuu.." Jack pudisti päätään huolestuneena: "Etsä vois saada.. tuota.. vaik sairaslomaa tai jotain?" Rick ei voinut pidättää nauruaan, mutta vakavoitui puhuessaan: "Sairaslomaa? Jack tää työ ei oo ihan kaikkien lainpykälien mukaista ja meillä ei oo työsopimusta. Mun pomo omistaa mut.. Ja se ei pelkää rikkoo omaisuuttaan." Jack näytti järkyttyneeltä ja Rick nousi ylös: "Mun pitää valmistautuu lähtemään. Nähään sit huomen koululla.." Jack pudisti päätään: "Mä haen sut niin ku ennenki. Ei tää muuta mitään." Rick ei vastannut, mutta hymyili kiitollisena, ennen kuin asteli huoneeseensa ja lukitsi oven perässään.
Rickin mentyä Jack asteli keittiöön ja oli vähällä nauraa nähdessään Travisin parhaillaan sammuttavan pienimuotoista tulipaloa paistinpannussa. Travis kaatoi pussillisen jauhoja tulen päälle ja se tukahtui, jolloin Jack asteli pojan viereen: "Ei taida tuo kokkaaminen olla sun vahvimpia puolia Travis?" Poika pudisti päätään: "No ei oo, ei.. Kyl mä osaan jotain laittaa, mut jotenki vaan unohin pannun kuumalle levylle.." Jack kietoi kätensä Travisin vyötärön ympäri ja veti pojan kiinni itseensä: "Mä voin auttaa. Sulla on tainu olla rankka päivä.." Travis painoi päänsä Jackin olalle ja lepäsi hetken antaen ajatusten pyyhkiytyä pois; oli hyvä olla jälleen lähellä Jackiä. Jack tunsi Travisin rentoutuvan ja huokaisi tyytyväisenä; ehkä Travis joku päivä pääsisi eroon saatananpalvojista. Travis oli vetänyt väljän t-paidan ylleen, mutta käsivarsien sideharsot näkyivät edelleen ja nyt Jack huomasi, että vasemman käden sidokset olivat alkaneet punertua useammasta kohdasta. Varovasti Jack työnsi Travisin kauemmas ja otti tämän vasemman käden käsiinsä: "Milloin ja miten syvään ne viilsi?" Travis näytti hetken hämmentyneeltä ja vilkaisi sitten kättään: "Saatana.. Oota hetki Jack, mä tuun heti takas.." Muuta sanomatta Travis kiirehti ulos keittiöstä ja lukittautui pesuhuoneeseen. Sidokset alkoivat olla yhä punaisempia ja olo alkoi muuttua heikoksi; verta oli vuotanut enemmän kuin Jack aavistikaan.
Rick istuutui vuoteelleen ja painoi päänsä käsiinsä, ennen kuin veti esiin kassin, jossa oli monia erilaisia välineitä, joilla hänen asiakkaansa voisivat huvitella. Pikainen vilkaisu, että tavarat olivat puhtaita ja kassi kiinni; ajatuskin useista käsiraudoista ja nahkaisista hihnoista puistatti. Nopeasti Rick irrotti sideharson ja vaihtoi ylleen vartaloa myötäilevät, mutta helposti päältä lähtevät vaatteet ja vilkaisi peiliin; kyllä, vielä hiukset siististi kiinni ja hän oli valmis lähtemään. Nopeasti Rick kiirehti eteiseen ja poistui asunnostaan ennen kuin Jack edes huomasi tämän tulleen ulos huoneestaan. Syvään huokaisten Rick lähti astelemaan kohti keskustaa miettien mitä hänen varalleen oli täksi illaksi suunniteltu. Asia selvisi, kun Rick astui sisään erään hienostohotellin takaovesta ja kaksi vankkaa ja isokokoista mustapukuista miestä asteli hänen luokseen: "Olet viisi minuuttia myöhässä Rick. Ala tulla, on sinun vuorosi olla kellarissa." Rick painoi päänsä ja asteli miesten välissä kellarin portaita alas. Tiivis äänieristetty huone kammotti Rickiä yli kaiken, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Huoneen ovi oli paksu ja siinä oli kahva vain ulkopuolella; tämän Rick oli huomannut ensimmäisenä, kun hänet oli tuotu kellariin ensimmäisen kerran. Nyt huone oli jo tuttu, eikä poika edes yrittänyt estää kun miehet riisuivat hänet ja taluttivat keskelle huonetta. Katosta roikkuivat kahleet ja Rick kohotti kätensä päänsä yläpuolelle, jolloin miehet kiinnittivät kylmät raudat pojan ranteisiin. Rick katseli tyynesti kuinka toinen mies kumartui kiinnittämään hänen jalkojaan lyhyillä ketjuilla; poika seisoi nyt lievässä haara-asennossa kädet lähes suorana pään yläpuolella. Se mitä miehet tekivät seuraavaksi, yllätti Rickin, eikä tämä tiennyt mitä tehdä nähdessään toisen miehen riisuutuvan. Toinen sulki oven ja alaston mies asteli pojan taakse jolloin Rick painoi päänsä; hän tiesi mitä oli edessä ja, kun mies tarttui tiukasti hänen hiuksiinsa, Rick rentoutui. Ei ollut mitään tehtävissä. Miehen penis tuntui kovana Rickin pakaraa vasten ja, kun mies asettautui työntyäkseen kiinnikahlitun pojan sisään, tämä sulki silmänsä. Mies oli kovakourainen ja käytti voimaa enemmän kuin oli tarpeen työntyessään yhä uudestaan ja uudestaan vastustelemattoman uhrinsa sisään. Rick ei voinut estää itseään huutamasta; kipu oli kova, kovempi kuin pitkiin aikoihin. Lopulta mies saavutti huipun ja syöksi nesteensä vapisevan pojan sisään. Miehen tiukka ote oli estänyt Rickin jalkoja pettämästä, mutta kun mies perääntyi ja irrotti otteensa, tämä jäi roikkumaan käsiään kahlitsevien ketjujen varaan.
Poika keskittyi hengittämiseen ja yritti saada kivun hälvenemään, mutta katsoessaan yhä alastonta miestä, joka oli nyt siirtynyt hänen eteensä, hän havaitsi, ettei kipu ollut menossa minnekään; miehen penis oli veressä.. Rick antoi pienen vaikerruksen karata huuliltaan ja miehet nauroivat: "Ethän luule että työsi tähän päättyy? Asiakkaasi vain toivoi sinua lämmitettynä.." Rick henkäisi järkyttyneenä, mutta ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin mies oli jo pukeutunut ja ovi avautui. Sisään astui hienosti pukeutunut nainen, joka asteli suoraan Rickin eteen: "Loistavaa. Jättäkää meidät." Miehet nyökkäsivät ja poistuivat hiljaa. Rick kohotti katseensa: "Miten voin palvella?" Pojan ääni oli käheä, mutta edelleen pehmyt ja nainen hymyili ystävällisesti: "Kerron kunhan olen päästänyt sinut irti. Sinusta ei ole hyötyä minulle kiinni kahlittuna. Nouse ylös." Rick nyökkäsi ja pakotti itsensä vapiseville jaloilleen, jolloin nainen otti esiin avaimen ja avasi kahleet Rickin nilkkojen ympäriltä. Nopeasti poika korjasi asentoaan ja saavutti paremman tasapainon. Nainen oli lähes kiinni pojassa avatessaan kahleita tämän ranteiden ympäriltä, mutta nainen ei tehnyt elettäkään, joka olisi viitannut seksiin. Kun kahleet olivat auki, Rick laski kätensä sivuilleen odottaen mitä hänen asiakkaansa toivoi. Nainen katsoi poikaa tarkasti: "Palataanpa asiaan. Täällä on sänky, eikö totta?" Rick nyökkäsi: "Kyllä." Nainen naurahti ja otti pojan kädet omiinsa: "Sinun ei tarvitse pelätä. Tiedän että täällä sängyssäkin on kahleet, mutta en ole suunnitellut käyttäväni niitä." Rick oli hieman ihmeissään, muttei sanonut mitään; tässä huoneessa hän oli alistuvassa asemassa ja puhuminen sitä myöten kiellettyä. Nainen johdatti pojan sängyn luo ja silmäili tätä varpaista hiusten latvoihin: "Jotain puuttuu.. Missä on kovuus?" Rick näytti hätkähtävän ja vilkaisi itseään; hän ei ollut valmistautunut asiakastaan varten. Nainen ei antanut pojan vetää käsiään pois hänen käsistään, vaan hymyili ystävällisesti: "Ei käsiä Rick. Et saa käyttää mitään apuna." Rick katsoi naista hämmentyneenä; oli kaksi asiaa joita hän ei ymmärtänyt. Miten nainen tiesi hänen nimensä ja kuinka hän saisi itsensä kovaksi ilman minkäänlaista apua? Nainen nauroi pojan katseelle: "Nimesi tiedän, koska asumme samassa rapussa ja olen varma että kykenet saamaan itsesi hallintaan." Rick vain nyökkäsi ja keskittyi ajattelemaan asioita, jotka olivat tuottaneet hänelle mielihyvää, yllättyen kuinka helposti hän sai halutun vaikutuksen aikaan. Nainen näytti ilahtuneelta: "He olivat kuin olivatkin tosissaan sanoessaan että olet paras. Sääli että piti kokeilla tällä tavalla." Rick ymmärsi mitä nainen tarkoitti; ei ollut helppoa kiihottua sen jälkeen mitä mies oli tehnyt hänelle vain hetkeä aikaisemmin. Nainen ohjasi pojan sängylle ja hänen äänensä oli vain kuiskaus: "Nyt on sinun vuorosi Rick." Yllättävän nopeasti nainen riisui vaatteensa ja asettautui selälleen vuoteelle: "Tule." Rick hymyili ja asettautui varoen naisen päälle; hän ei koskaan käyttänyt kovia otteita. Kun Rick työntyi naisen sisään, tämä päästi hiljaisen nautinnosta kertovan äännähdyksen.
Previous chapter Review fiction Next chapter