Rick huokaisi; jälleen uusi päivä. Hän ei ollut nukkunut lainkaan koko yönä ja koulu odotti. Jack tulisi milloin hyvänsä hakemaan häntä. Nopeasti Rick veti vaatteet ylleen ja vilkaisi peiliin; oli sittenkin käytävä suihkussa.. Poika kiirehti kylpyhuoneeseen ja laittoi suihkun päälle. Vesi valui pitkin Rickin selkään ja poika vapisi hetken veden huuhtoessa punaisia jälkiä tämän selässä. Rick pesi itsensä huolellisesti ja kuivautui pehmeään pyyhkeeseen; missä olivatkaan hänen varaamansa puhtaat vaatteet? Ovikello soi. Rick tunsi paniikin leviävän kuin sula rauta hänen suonissaan; Jack oli tullut etuajassa. Rick katseli hätääntyneenä ympärilleen; ei hän voinut pelkässä pyyhkeessä mennä ovea avaamaan. Jack ei saanut tietää jäljistä... Ovikello soi uudelleen; vaatteet, missä ne olivat? Viimein Rick huomasi vaatteensa ja pukeutui hyvin nopeasti vavahtaen kivusta, kun vartaloa myötäilevä paita painui punaisiin jälkiin. Poika hengitti syvään muutaman kerran, sai itsehillintänsä kuriin ja asteli eteiseen. Ovisilmä kertoi tulijan todella olevan Jack ja hymyillen Rick avasi oven ystävälleen. Jack näytti tyytymättömältä: "Ja taas mä sain seisoo oven takana kuin joku kaupparatsu... Mitä sä tällä kertaa olit tekemässä?" Rick hymyili anteeksi pyytävästi astellessaan keittiöön: "Mä olin suihkus... En tainnu kuulla ovikelloo.. Otatsä teetä?" Vastausta odottamatta Rick täytti vedenkeittimen ja napsautti sen päälle. Jack istuutui pöydän ääreen ja katseli ystävänsä; tämä liikkui notkeasti ja jokainen liike näytti viimeiseen asti hallitulta.
Rick oli muuttunut vuosien saatossa; kun he olivat tavanneet ensimmäisen kerran, oli Rick ollut hieman kömpelö ja hento lukutoukka, mutta nykyisin entisestä koulukiusatusta ja ujosta pojasta ei näkynyt jälkeäkään. Rick oli nykyisin jäntevä, ei kovinkaan pitkä, mutta vahva ja ketterä. Jack oli joskus ajatellut, että Rick yritti jopa salata todellista ketteryyttään mm. tiputtamalla kirjan tai lasin tai kaatumalla jalkapalloa pelatessa. Sama näytti pätevän myös tämän kunnon suhteen... Jack huokaisi; jälleen hän epäili ystäväänsä, miksei hän osannut luottaa enää kehenkään?
"Jack? Kaikki hyvin?" Rickin ääni herätti Jackin ajatuksistaan ja tämä katsoi huolestuneen näköistä ystäväänsä päätään pudistaen. Rick vain nyökkäsi ja Jack hymyili vaisusti; Rick ei koskaan kysynyt mitään. Hän oli aina valmis auttamaan, muttei koskaan tarjonnut apuaan.. Jack oli iloinen, ettei Rick vaatinut selitystä hänen jatkuville ajattelutuokioilleen; hän ei olisi osannut vastata. Rick istuutui pöydän ääreen kaataen teeveden mukeihin. Jack ei voinut olla huomaamatta ystävänsä hiljaisuutta: "Rick? Onx jotain sattunu?" Rick hymyili jälleen; tyhjää hymyä. "Ei, mix sä kysyt? Kaikki on ihan kunnossa, väsyttää vaan." Jack nyökkäsi ja katseli kuinka tee-pussi muutti veden väriä hänen edessään olevassa mukissa; mitä hän voisi sanoa. Rick oli alkanut yhä useammin olla väsynyt ja tämän tyhjä hymy huolestutti Jackia yhä enemmän; kyllä, hän oli huomannut, ettei hänen ystävänsä hymy ollut muuta kuin lihaksien liikkeitä, hallittu kuten muutkin hänen liikkeensä.
Rick joi teetään hiljaa ja katseli vakavana Jackia; ystävä tuntui huomanneen hänen hallitun käytöksensä, oli siis aika keksiä taas jotain, mikä hälventäisi epäilyjä.. Oli kuitenkin lähdettävä kouluun, ei saanut myöhästyä. Nopeasti Rick joi teensä loppuun ja nousi ylös: "Mä haen tavarani ja sitte lähetään." Jack näytti jälleen heräävän ajatuksistaan ja nyökkäsi hitaasti kuin olisi yrittänyt selvittää mitä toinen olikaan juuri sanonut. Rick hymyili jälleen, vaikka hymy ei merkinnytkään mitään; ystävä tuntui vähän väliä katoavan omaan suljettuun maailmaansa. Rick asteli huoneeseensa ja sulki oven jäljessään; hän tarvitsi hetken aikaa ajatella toisen tarkkailematta. Huokaisten poika istuutui vuoteelleen ja painoi päänsä käsiinsä. Hän vapisi hetken edellisen päivän muistojen palatessa mieleen ja muutama kyynel valui tämän silmistä; ei enää ikinä, niin hän oli vannonut äidilleen tämän kuolinvuoteella. Rick nousi ylös ja katsoi peiliin; tyhjä hymy kohosi jälleen pojan kasvoille ja tämä kuivasi kyyneleet pois. Koulun jälkeen oli jälleen töitä.
Jack pysäköi autonsa koulun parkkipaikalle ja katsahti kohti suurta kartanomaista rakennusta: "Ja ei kun menoksi. Tunnit alkaa ihan kohta." Rick nousi autosta ja nyökkäsi ystävälleen alkaen sitten astella kohti koulua. Pääaula oli suuri halli, joka oli jälleen täyttynyt ihmisistä. Yliopisto opiskelijat kerääntyivät tapaamaan toisiaan joka aamu, ennen kuin koulun alusta ilmoittava kello soi. Rick huokaisi; taas se alkaisi. Hän ei nauttinut saamastaan huomiosta lainkaan. Kaikki, mitä poika halusi, olisi ollut edes yksi päivä ilman suurta tyttölaumaa hänen ympärillään. Pääovella Rick hidasti askeleitaan ja antoi Jackin astella edellään sisään. Tämä ei välittänyt ympärillä kaikuvista kuiskauksista.
Caroline oli jälleen vajonnut syvälle ajatuksiinsa, kun kuuli ystävänsä kiihtyneen äänen: "Kato ketkä tuli." Roxanne näytti punastuneen varpaista aina hiusrajaan saakka ja Caroline kohotti katseensa pääoven suuntaan. Tyttö huomasi heti keitä hänen ystävänsä oli tarkoittanut; Jack ja Rick, koulun tyttöjen pääpuheen aihe. Caroline antoi katseensa tarkentua sisään asteleviin poikiin. Jack oli jälleen pukeutunut mustiin housuihin ja väljään kauluspaitaan, jonka pari ylintä nappia olivat rennosti auki. Poika ei taatusti vaivautunut silittämään paitojaan... Toisaalta hieman rypistynyt vaalea kangas korosti Jackin hieman normaalia tummempaa ihoa ja tumman ruskeita silmiä. Caroline huokaisi, jos poika vain leikkaisi hiuksen lyhyemmiksi... Pitkät punertavat hiukset eivät sopineet Jackille. Ja sama koski Rickiä, vaikka Roxanne tuntuikin pitävän pojan pitkistä violeteista hiuksista.. Toisaalta Roxanne tuntui pitävän kaikesta mikä liittyi Rickiin.. Caroline huokaisi ja siirsi arvioivan katseensa Jackin jäljessä astelevaan poikaan. Tämä oli pukeutunut jälleen vartaloa myötäileviin vaatteisiin, yläosaltaan tiukat farkut, jotka väljenivät polven alapuolelta ja hihaton musta paita. Aina jotain samantyylistä. Poika peitti vartalonsa, mutta vaatteet antoivat tämän vartalon jäntevyyden näkyä.
Caroline katsahti ystäväänsä ja havaitsi Roxannen tuijottavan poikia lumoutuneena; mikä niissä oikein oli niin kiinnostavaa? Jack ei edes vilkaissut ympärillään pyöriviin tyttöihin ja Rick kulki lähes aina ystävänsä perässä syvän siniset silmät lähes kiinni painuneena. Roxanne huokaisi kaipaavasti ja kääntyi katsomaan Carolinea, joka edelleen arvosteli poikia mielessään: "Cara, mix sun pitää olla tuollanen?" Tyttö katsoi ystäväänsä yllättyneenä: "Mitä?" Roxanne vilkaisi jälleen poikiin: "Mitä pahaa ne on sulle tehny, ku sä katot niitä tuolla tavalla?" Caroline näytti kummastuneelta: "Mitä sä tarkotat Rocky?" Roxanne katseli jälleen poikia, jotka olivat nyt asettuneet seisoskelemaan lähelle ilmoitustauluja: "Sä katot niitä kuin ne ois jotain jätettä? Sun ilme oli äskenki niin halveksiva, ettei oo ihme ett ne jäi noin kauas." Caroline oli yllättynyt: "Halveksiva? En mä oo ajatellu niistä mitään sellasta. Ne vaan on niin..." Roxanne nyökkäsi: "Ne ei oo sun tyylisiä, vai? Ne ei ylitä sun laatuvaatimuksia? Ei ihme jos et koskaan saa miestä." Caroline katsoi ystäväänsä hämmästyneenä; Rocky ei ollut koskaan sanonut hänelle mitään vastaavaa. Roxanne asteli pois muuta sanomatta ja näytti suuntaavan kulkunsa kohti poikia; mitä oikein oli tapahtunut?
Rick tunsi katseet, jotka suuntautuivat häneen heidän astuessaan sisään pääovesta. Yksi katse kuitenkin tuntui muita selvemmin ja poika kohotti katseensa; vaaleahiuksinen hoikka tyttö katseli häntä arvioivasti ja lähes halveksivasti. Rick painoi katseensa jälleen kohti lattiaa: "Mä käyn ilmotustaululla Jack, tuun sit perässä." Mitään sanomatta Jack asteli Rickin vierellä ilmoitustaululle ja katseli ystäväänsä, kun tämä tutki nopeasti oliko uusia ilmoituksia lisätty sitten perjantain. Jack vilkaisi olkansa yli ja havaitsi saman vaalean tytön, joka oli ilmeisesti pääsyy Rickin mielenkiinnolle ilmoitustaulua kohtaan. Vaalean tytön vieressä seisoskeli lyhyempi lähes mustahiuksinen myöskin hoikka tyttö, joka näytti puhuvan jotain ystävälleen vakava ilme kasvoillaan. Sitten tummahiuksinen tyttö lähti astelemaan kohti heitä. Jack kohautti olkiaan ja katsoi aina kalpeaa ystäväänsä: "Mikä on?" Rick pudisti päätään nojautuen rennosti seinää vasten: "Ei mitään. Mennään ettii se luentosali, ennen ku tunnit alkaa, tai myöhästytään lahjakkaasti." Jack nyökkäsi ja vilkaisi ilmoitustaulua: "Meillä on luennot tänään salissa 30 ja liikunta ulkokentällä." Rick huokaisi ja lähti astelemaan kohti portaita: "Liikuntaa... Mä olin jo unohtanu..." Jack naurahti hiljaa: "Mix sä otit sen liikunnan kurssin, jos kerran et tykkää? Ei se pakollinen ollu.." Rick ei voinut olla hymyilemättä oikeaa hymyään: "Mä tarviin kursseja.. Muuten ei tuu opintorahaa..." Jack nyökkäsi hymyillen; Hän ei voinut olla huomaamatta aitoa hymyä ystävänsä kasvoilla: "No niinpä tietysti. Muistitsä liikunta kamat?" Rick pudisti päätään: "Mähän sanoin, ett olin jo unohtanu." Jack pudisti päätään: "Käydään hakee ne ruokkiksella." Rick hymyili kiitollisena: "Kiitti, mä en just nyt kaipais valmentajan haukkuja ku se kuitenki valittaa mun huonosta kunnosta." Jack vilkaisi ystäväänsä syrjäsilmällä; vai huonosta kunnosta?
Tunnit kuluivat ja ruokatunti alkoi. Nopeasti pojat poistuivat kampukselta ja Jack asteli autolleen Rickin seuratessa perässä. Jack ajoi lievää ylinopeutta koko matkan ystävänsä asunnolle ja pysäytti auton jarrut kirskahtaen kerrostalon eteen: "Käy nopeesti, ei oo paljoo aikaa." Rick nyökkäsi ja kiirehti asunnolleen; missä liikuntavarusteet olivatkaan? Nopeasti poika etsi ympäri makuuhuonettaan ja löysi kolme kassia; ensimmäinen sisälsi pesemätöntä pyykkiä, toinen oli hänen työkassinsa ja vasta viimeinen oli oikea. Nopeasti Rick tarkasti, ettei kassi sisältänyt mitään muuta kuin urheiluvarusteet, ja kiirehti jälleen alas ja odottavaan autoon. Jack nyökkäsi hyväksyvästi: "Sä olit nopee." Rick vain nyökkäsi ja katseli sivuikkunasta ulos samalla kun Jack ajoi hieman tulomatkaa rauhallisemmin takaisin koululle. Jack vilkaisi hiljaista ystäväänsä; Rick ei tuntunut edes tajuavan miten suuressa suosiossa tämä oli tyttöjen keskuudessa. Jack ei voinut olla ihailematta ystävänsä kasvojen piirteitä; valitettavasti Rick ei ollut kiinnostunut miehistä. Itse asiassa Rick ei ollut kiinnostunut kenestäkään; tämä tuntui karttavan kaikkia tasapuolisesti ja koko ajan. Jack huomasi jälleen ihmettelevänsä tätä seikkaa, mutta ei ollut aikaa ajatella, oltiin jälleen koululla ja Rick oli jo noussut autosta. Jack kiirehti ystävänsä perään ja yhdessä pojat astelivat takaisin koulun pääaulaan. Rick tönäisi Jackia kyynärpäällään ja nyökkäsi mustiin pukeutuneen pojan suuntaan. Jack pysähtyi kuin seinään, eikä saanut katsettaan irti mustahiuksisesta pojasta. Tällä oli yllään mustat housut ja pitkähihainen musta paita. Pojan silmät olivat vihreät ja kuten mainittu tämän hiukset olivat mustat ja pitkät; ne ulottuivat lähes vyötärölle asti. Rick katseli ystäväänsä hymyillen; Travis saisi Jackin epäilyt unohtumaan.
Travis huomasi pojat ja asteli näiden luo. Ruokatunti oli yhä menossa ja aula oli melko täysi, mutta se ei estänyt Travisia liikkumasta vaivattomasti yhä liikuntakyvyttömän Jackin luo. Mitään sanomatta Travis kohotti kätensä ja siveli hellästi Jackin kasvoja. Rick seurasi tilannetta kiinnostuneena; tästä voisi nousta melkoinen häly. Jack näytti yhä lähes halvaantuneelta ja Travis painoi huulensa vastustelemattoman pojan huulille. Suudelma oli pitkä ja sen aikana Jack oli kietonut kätensä Travisin vyötärön ympärille. Aula oli yhtäkkiä täysin hiljainen ja Rick virnisti iloisesti; näin hauskaa hänellä ei ollut ollut aikoihin. Viimein Travis vetäytyi kauemmas ja hymyili: "Siitä on aikaa Jack." Jack nyökkäsi ja katseli edessään seisovaa poikaa hieman hämmentyneenä: "Miten sä... Miten sä oot täällä?" Travis hymyili ja vilkaisi Rickiin, joka laski kätensä Jackin olalle: "Travis kaipas vaihtelua, joten mä kutsuin sen tänne." Jack oli hetken hiljaa ja Rick käytti tilaisuutta hyväkseen: "Mä meen nyt. Teillä on varmaan paljon puhuttavaa." Jack ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Rick asteli pois ja Travis veti Jackin itseään vasten: "Jack.. Mä ootin, ett sä ees soittasit..." Jack painoi päänsä Travisin olkaa vasten ja sulki silmänsä: "Mä oon pahoillani Travis... Mä en tienny mitä tehä..." Travis silitti hellästi lyhyemmän pojan hiuksia ja painoi suudelman tämän otsalle: "Tiiätsä nyt?" Jack vain nyökkäsi välittämättä hiljaisesta yleisöstä heidän ympärillään. Sama vaaleahiuksinen tyttö katseli heitä nyt täysin halveksivasti.
Rick asteli portaita pää painuksissa ja toiseen kerrokseen päästyään asettui istumaan penkille, joka kulki seinän viertä koko pitkän käytävän matkan. Poika huokaisi ja nojautui seinää vasten, mutta samassa, kun tämän selkä osui seinään, hän vavahti kivusta ja vetäytyi kauemmas painaen päänsä käsiinsä; milloin hän oppisi kieltäytymään? Hiljaiset askeleet saivat Rickin kohottamaan katseensa; mustahiuksinen tyttö asteli suoraan hänen luokseen hymyillen ystävällistä ja lämmintä hymyä. Rick ei vaivautunut vastaamaan hymyyn vaan seurasi kuinka tyttö istuutui hänen viereensä ja alkoi katsella häntä arvioiden: "Ootsä kunnos?" Rick yllättyi kysymyksestä, mutta hallitsi ilmeensä täydellisesti: "Ei täs mitään." Tyttö nyökkäsi: "Oli aika yllätys toi äskeinen..." Rick antoi pienen hymyn kohota kasvoilleen: "Yllätys? Etsä tienny aiemmin?" Tyttö pudisti päätään: "Ei pienintäkään vihiä. Ei se vaikuta yhtää..." Tyttö lopetti lauseen kesken ja Rick naurahti hiljaa: "Homolta, vai? Ei se oo sitä mitenkään salannu. Te ette vaan oo kattonu tarpeex tarkkaan, jos ette oo huomannu." Tyttö näytti hämmentyneeltä ja selvitti kurkkuaan: "Siis tuota... oottex te..." Rick vakavoitui ja pudisti päätään: "Me ei olla pari. Jack ja Travis on. Mä..." Rick vaikeni ja katsahti punastuneen tytön kasvoihin: "Kuka sä muuten oot?" Tyttö painoi katseensa: "Mä oon Roxanne. Sorry ku utelin.." Rick pakotti hymyn kasvoilleen: "Hauska tutustuu. Mun on varmaan turha esittäytyy." Rocky vilkaisi poikaa: "Varmaan kaikki tuntee teidät kax nimeltä, mut kukaa ei oikeestaa tiiä mitää teistä." Rick käänsi katseensa portaisiin päin askeleita kuullessaan: "Hyvä niin. Pitää mennä." Rick nousi ylös Jackin ja Travisin astellessa portaita ylös ja liittyi ystäviensä seuraan jättäen hämmentyneen Roxannen yksin.
Jack oli kyllästynyt yleisöön pääaulassa ja Travis oli vetänyt pojan mukaansa ja lähtenyt astelemaan suoraan toiseen kerrokseen. Jack ei ollut ollut näin onnellinen sitten heidän viime tapaamisensa, josta oli kulunut jo lähes vuosi. Travisin käsi lepäsi omistavasti Jackin harteilla ja pojat astelivat portaita hiljaisuuden vallitessa. Päästyään toiseen kerrokseen he havaitsivat Rickin istuvan penkillä mustahiuksinen tyttö vierellään. Jack vilkaisi tyttöä kummissaan ja Travis nyökkäsi tervehdykseksi Rickin noustessa ylös ja astellessa heidän luokseen. Jack hymyili ystävälleen kiitollisena ja nojautui Travisia vasten, jolloin Rick näki Travisin kasvoilla kivusta kielivän ilmeen, joka häipyi kuitenkin lähes välittömästi. Rick vilkaisi Jackia, joka ei ollut huomannut mitään ja huokaisi hiljaa; Jackin ei tarvinnut tietää. Travis ohjasi Jackin astelemaan kolmanteen kerrokseen vieviä portaita ja Rick seurasi perässä vaitonaisena; ei ollut mitään sanottavaa.
Frontpage Review fiction Next chapter