Puutarha
Yksivuotiset kasvit
Clematis x jackmanii (Jalokärhö)
Jalokärhöt ovat kärhöistä kauneimpia suurine, sinisine tai karmiininpunaisine kukkineen. Jalokärhöt viihtyvät aurinkoisella paikalla, mutta eivät siedä paahdetta juuristoalueelleen, siksi niiden eteen on hyvä istuttaa matalampia kasveja. Maan tulee olla ravinteikasta, turpeensekaista ja taimi on istutettava niin syvään, että juuripaakun päälle tulee 10 sentin kerros multaa. Jalonnuskohta saadaan näin suojaan pakkasilta. Jalokäärö paleltuu usein maanpintaa myöten ja vaatii keväällä voimakkaan leikkauksen. Se versoo kuitenkin voimakkaasti ja ehtii kukkia runsaasti samanvuotisilla haaroilla. Kukinta alkaa heinäkuussa. Jalokärhöt voivat kasvaa 4 metrin korkuisiksi. Ne ovat talven kestäviä vain I – II –vyöhykkeillä. Tuttuja lajikkeita ovat sininen ’Superba’ ja punainen ’Ville de Lyon’. Komeampi mutta samalla talvenarempi on Lanuginosa-hybrideihin kuuluva ’Nelly Moser’, jonka terälehdet ovat tumman- ja vaaleanpunaisen raidalliset ja Patens-hybrideiksi kuuluva ’The President’, jonka kukat ovat suuret, tumman sinivioletit.
Corepsis tinctoria (Tiikerikaunosilmä)
Tiikerikaunosilmä on yksivuotinen kylvökukka, joka sopii kukkaryhmiin ja leikkokukaksi. Se on pysty, tuuhea ja pienilehtinen. Korkeat lajikkeet on tuettava. Kasvi kukkii runsaasti keltaisin, tummakeskustaisin kukin heinä-elokuussa. Korkeus on lajikkeesta riippuen 30-80 senttiä. Siemenet kylvetään avomaalle toukokuussa. Taimet voidaan myös esikasvattaa. Ne istutetaan 30 sentin rivi ja 20 sentin taimivälein eli 15-20 tainta neliömetrille. Tiikerikaunosilmä viihtyy lämpimällä paikalla kevyessä multamaassa.
Cygnoglossum amabile (Tiibetinkoirankieli)
Tiibetinkoirankieli tunnetaan myös kesälemmikin nimellä. Se on yksivuotinen kesäkukka, jonka voi esikasvattaa ensin sisällä tai kylvää suoraan avomaalle toukokuussa. Kukat ovat pienet ja siniset. Kasvin korkeus on 40-50 senttiä.
Kivikkokasvit
Ajuga reptans (Rentoakankaali) AKA akanhuuli
Tämä kivikkokasvi on lehtevänä 5-10 cm ja kukkivana 15cm korkea. Ne istutetaan 40 cm:n päähän tosistaan. Tämä kasvi elelee puolivarjoisen kivikon multavassa maassa ja se saattaa vaikka kuolla syys- ja talvimärkyyteen tasaisella maalla. Tämän takia se mieluummin asustaisi viettävällä ja vettä läpäisevällä maalla. Kukkiessaan joskus kesä-heinäkuussa se väittää olevansa kaunis maanpeiteperenna. Yleensä myynnissä on punertavalehtistä ”Atropurpurea” –lajiketta, joka viihtyy aurinkoisemmalla paikalla kuin vihreälehtinen muoto. Kellanvihreälehtinen ”Multicolor” ja valkokirjavalehtinen ”Variegata” eivät ole niin talvenkestäviä ja pitkäikäisiä kuin päälaji. Akankaalit on helppoja jakaa ja lisätä kasvualustaan juurtuneista lehtiruusukkeista.
Anaphalis margaritacea (Helminukkajäkkärä)
Tämäkin on kivikkokasvi ja kukkiessaan noin 30-40 jopa 80cm korkea ja sen kasvusto on harmaanukkainen kuivilla, hiekkapitoisilla ja aurinkoisilla kivikoilla tai rinteillä. Tosin kauempaa katsottuna kasvusto kyllä näyttää valkoiselta. Liian ravinteikkaassa maassa kasvi sitten ottaakin ja muuttuu vihreälehtiseksi. Tämän jäkkärän kukat ovat valkoisia mykerökukkia ja e voidaan kuivata. Kukinta-aikaa tällä kasvilla on heinä-elo- (jopa syys-) kuu ja se leviää siementelemällä ja juuriversoilla. Sen kasvupaikka on syytä harkita tarkoin ettei siitä muodostu kivikon rikkakasvi ja ne istutetaan 30 cm:n päähän toisistaan.
Cerastium (Härkit)
Härkit ovat mätästävää, mattomaista kasvustoa muodostavia kivikko- ja maapeiteperennoja. Ne tuntuvat viihtyvän erinomaisesti myös muureilla ja rikkaruohottomilla, kuivilla ja ohutmultaisilla aikoilla. Maata sen jalk...juurien alla on syytä heikentää hiekalla ja kalkita se, tällöin sen lehdet ovat kauneimmillaan harmahtavina tai hopeisina. runsasravinteisilla, paksumultaisilla paikoilla kasvusto nimittäin taantuu vihreäksi. Härkit eivät nauti olostaan tasamaalla talvimärkyyden vuoksi. Nämä hentovartiset ja lamoavakasvuiset härkit kykenevät peittämään tiheänä kasvustona laajojakin alueita. Pienet ja kapeat lehdet vihertävät, harmahtavat tai vaaleahopeanharmaat lajien ja muunnosten mukaan. Härkit kukkivat runsain valkoisin kukin kesä-heinäkuussa ja vanhojen yksilöiden tyvi puuttuu, mikä tekee jakamisesta hankalaa. Sen sijaan nuoret kasvit voidaan saada lisääntymään sekä jakamalla että pistokkaista.
Sipuli- ja mukulakasvit
Colchicum (Myrkkyliljat)
Myrkkyliljat ovat saaneet nimensä siitä että koko kasvi sisältää erittäin myrkyllistä alkaloidia (kolkisiinia), ota käytetään lääketeollisuudessa ja kasvinjalostuksessa. Myrkkyliljojen sukuun kuuluu noin 60 lajia, joista toiset kukkivat varhain keväällä ja toiset taas syksyllä. Suuret myrkkylilja kasvustot ovat varsin näyttäviä, sillä yhdestä sipulista kasvaa peräkkäin 1-5 kukkaa. Kukat ovat valkoisia tai lilan värisiä ja ne muodostavat pitkän torven, joka ulottuu sipuliin saakka. Kasvin lehdet nousevat maan pinnalle vasta keväällä ja tullessaan ne työntävät siemenkodat ylös maasta. Kun nämä siemenkodat ovat kypsyneet ne ottavat ja levittävät siemenensä ympäriinsä. Heinäkuun alkupuolella lehdet surkastuvat ja koko kuka lepäilee kukintaansa saakka. Myrkkyliljat istutetaan lepokauden aikana eli siinä elo-syyskuun aikana, jolloin sipulit ovat myös myynnissä. Sipulit voidaan istuttaa sekä mullokselle että nurmikkoon, mutta jälkimmäisessä kasvin lisääntyminen on hitaampaa.Mullan pitää olla muhevaa ja melko ravinteikasta ja se on pidettävä sopivan kosteana varsinkin silloin, kun kasvi lehtii touko-kesäkuussa. Mainittakoon että pääsääntöinen laji Suomessa on syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale), jonka kukilla on korkeutta vain 10 cm, mutta lehdillä sitä puolta enemmän. Tämä laji kukkii, yllätys ylläty, syyskuun alussa.
Erythonium (Koiranhampaat)
Koiranhammas istutetaan mahdollisimman aikaisin syksyllä ja, jos sipuleita joudutaan varastoimaan niin ne on sitten säilytettävä kuivassa turpeessa. Istutussyvyys on noin 10 cm ja sipulit istutetaan ryhmiin myöskin noin 10 cm:n päähän toisistaan. Koiranhampaita lisätään jakamalla ja Rusokoiranhammas myös siementelee, mutta usein se tekee sen ihan omia aikojaan. Edellä mainittu Rusokoiranhammas (Erythonium dens-canis) on peräisin Etelä-Euroopasta ja tämän kasvin kukat ovat muutaman kukan ryhminä 10-15 cm korkeassa varressa, joka kohoaa ruodittomien leveänsoikeiden, ruskeanvihreiden lehtien keskeltä. Kukkien värejä ovat valkoinen, rosa ja purppuranpunainen ja tämän kasvin kasvu on nopeaa; se nimittäin kukkii jo muutaman päivän päästä, kun se on noussut mullasta. Keltakoiranhammas puolestaan kasvattaa 30 cm korkean kukintovarren jossa on useita vihreänkeltaisia siroja kukkia. Tämä laji kukkii toukokuussa ja kukinnan jälkeen isot vaaleanvihreät lehdet lakastuvat nopeasti ja juhannuksen aikoihin koko kasvi on kadonnut näkyvistä.
Eranthis (Talventähti)
Etelä-Euroopasta peräisin oleva Eranthis hyemalis säilyy talven yli pienenä, epäsäännöllisenä, ruskeanmustana mukulana ja kasvaa parhaiten paikalla, jolla ei myöhemmin kesällä kasva mitään muuta.. Talventähti on kevään ensimmäinen merkki, sillä lämpimänä keväänä se nousee maasta jo maaliskuussa. Kasvin mukulat istutetaan syys – lokakuussa heti oston jälkeen ja ne pannaan 5 cm:n syvyyteen ja vielä saman matkan päähän toisistaan. Jos mukuloita nyt kuitenkin on jouduttu säilyttämään ja ne vaikuttavat hyvin kuivilta, niitä liuotetaan vedessä koko vuorokausi ennen istuttamista. Talventähteä voidaan lisätä sekä silmukoista että siemenistä, mutta siemenet itävät vasta seuraavana keväänä.
