”Olen Soleia Kane ja nämä sivut paljastavat mitä tapahtui maallemme, sen ollessa muka varmassa turvassa. Eräänä yönä ne tulivat. Hirmuisella voimalla, kuin maanjäristys, Helvetin portit aukenivat. Pedot olivat vapaita ja armottomia… Ja ennen kaikkea kuolemattomia. Heitä hallitsi demoneista voimakkain, Saatana itse. Kuitenkin ihmiset kävivät epätoivoista taistelua pimeyttä ja kaaosta vastaan, siinä kertaakaan onnistumatta.
Kun sivilisaatiomme oli huipussaan eli vuonna 2333, tiedemiehet alkoivat havaita outoja tapahtumia, sekä maapallolla että avaruudessa; tähtiä räjähteli normaalia useimmin ja monia luhistui mustiksi aukoiksi, vaikka niiden koko ei olisi siihen riittänytkään. Maapallolla puolestaan mannerlaattojen liikkeet muuttuivat ja osa vaihtoi jopa liikesuuntaansa, minkä piti olla mahdotonta. Tästä seurasi maanjäristyksiä ja vulkaanista toimintaa paljon normaalia enemmän.
Ihmiset pakenivat kaupungeista ja minä matkustin perheeni kanssa maalle, missä meidän piti olla paremmassa turvassa. Toisin kävi, sillä olin ensimmäisiä, jotka näkivät nämä pedot. Leppoisa maalaiskylä oli tuhottu maan tasalle ja mädäntyneen lihan haju leijaili raunioiden yllä. Aluksi luulin, että ne olivat ihmisiä, jotka olivat selvinneet hävitykseltä.
Tutustuin yhteen niistä, sillä totuus paljastui minulle vasta muutamaa päivää myöhemmin, ja uskoin sen valheisiin. Kasvoiltaan se oli kuin ihminen, mutta en nähnyt mitä se kantoi sisällään. Olio sai minut rakastumaan itseensä ja syytän siitä itseäni joka päivä, sillä oli minun vikani, että se pääsi murhaamaan perheeni.
Olio oli ollut eläessään Drake Reed, ainakin sen nimen se kertoi minulle, mutta sen ”ystävät” käyttivät nimeä Dragon, joka oli oikein sopiva kyseiselle demonille. Sen todelliset kasvot omasivat liskomaisia piirteitä ja halutessaan se kykeni muuttumaan lohikäärmeeksi, jolloin mikään ei vahingoittanut sitä. Sen huomasin yrittäessäni puolustautua sen hyökkäykseltä. Viimein minun täytyi paeta lähimpään kaupunkiin ja muiden ihmisten seuraan.
Kuitenkin se oli turhaa, sillä Dragon seurasi minua ja tuhosi kaiken välistämme. Kun sanon kaiken, minä todella tarkoitan sitä, nimittäin mikään ei kestänyt sen tulen kuumuutta. Ihmiset paloivat hengiltä tai Dragon repi heidät kappaleiksi syöden uhrinsa sydämen ja silmät.
Jokaisesta uhrista se sai lisää voimia ja lopulta se käytti pääasettaan ja muuttui lohikäärmeeksi. Pakenin sitä erääseen taloon, mutta siitä ei ollut hyötyä. Sisällä oli jo lisää petoja ja talon asukkaat lojuivat lattialla suolet ulos revittyinä. Osa demoneista oli vampyyrejä ja paljon helpompia tuhota, kuin muut demonit. Käsitin myös, että ne todella olivat ystäviä keskenään ja jakoivat jopa ruokansa keskenään.
Juuri kun ne huomasivat minut, aurinko alkoi nousta ja oliot perääntyivät poispäin valosta, jossa seisoin. Olimme siis päivisin turvassa, mutta öisin teurastus jatkui samanlaisena. Dragon vainosi yhä minua, mutta ei hyökännyt, vaan teki jotain vielä julmempaa; tuhosi sukuni ja ystäväni ja lähetteli julmia yllätyksiä, kuten esimerkiksi sisäelimiä tai muita pienehköjä ruumiin osia.
Muutaman päivän jälkeen me jäljellä olevat ihmiset aloimme miettiä keinoja, kuinka tuhota tämä lähes voittamaton vastustaja. Keksimme monia erilaisia tapoja tuhota demoneja, mutta se ei riittänyt. Ainut keino pelastua oli tuhota itse Pimeyden valtias ja hänen seuraajansa. Se ei vain ollut vaarallista, vaan myös mahdotonta ja yrittäjät kuolivat jo ennen Helvetin portteja.
Sitten se tapahtui; olin juuri herännyt muutaman tunnin uniltani ja huomasin verenpunaisen auringonlaskun. Juoksin ulos muistamatta vaaraa, joka siellä piili. Jo ovea avatessani tunsin kalman hajun, mutta se oli jo jokapäiväistä, enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Viisaampana olisin välttynyt kohtalolta, joka muutti elämäni vieläkin sekaisemmaksi.
Dragon oli jo odottelemassa minua ja kaappasi minut mukaansa läheisille vuorille. Siellä demoni viimein irrotti kyntensä minusta ja muuttui taas valheelliseksi ihmismuodokseen. Sen pahoittelevat sanat olivat niin todentuntuisia, että olin vähällä uskoa sitä, mutta viime hetkellä onnistuin vakuuttumaan sen valheellisuudesta. Ainut, joka oli varmaa oli, että demonit eivät omistaneet omatuntoa, joten ne eivät voineet olla pahoillaan.
Kuitenkin jokin sisälläni halusi edelleen olla ystävä tuon vaarallisen pedon kanssa. Nekin kyllä karisivat, kun tämä muuttui omaksi itsekseen ja upotti yhtäkkiä kyntensä kylkeeni. Dragon kaatoi minut maahan ja joi vertani, kunnes maailma alkoi pyöriä silmissäni. Samalla näin monia muita demoneja kerääntyvän tämän taakse. Menetin tajuni varmana, etten enää heräisi ihmisenä, mutta herätessäni kaikki oli kuin ennenkin, olin omassa sängyssäni ja aurinko laski verenpunaisena.
Tiesin sen todella tapahtuneen, mutta halusin tietää mitä oli tapahtunut pyörryttyäni. Niinpä tein jotain uhkarohkeaa ja huusin ulkona Dragonin alkuperäistä nimeä, jolloin tämä saapui paikalle, kuin opetettu koira. Demonilla oli haava kaulassa ja se häiritsi minua valtavasti, joten sidoin haavan, vaikka minun olisi pitänyt tappaa olio, kun se kerran oli nyt mahdollista.
Se olikin typerää, sillä nyt minulla ei ole enää jäljellä, kuin joitakin tavaroita kauniista kodistani. Lisäksi pakenen taas, mutta tällä kertaa en ole yksin, minulla on seuranani demoni, joka sai sielun vereni mukana. Minun ei pitäisi luottaa siihen, mutta jo nyt se on pelastanut henkeni muita kaltaisiltaan, kuten veljeltään ja tämän ystäviltä.
Nämä hyökkäsivät kimppuumme heti sen jälkeen, kun olin hoitanut Draken haavan. Drake oli tapellut vain hetken, kun muut jo luovuttivat ja häipyivät uhaten kostavansa tempun. Se ei huolestuta minua niin paljoa, kuin kalman haju, joka voimistuu päivä päivältä ja samalla ihmiset vähenevät uhkaavaa vauhtia.
Nyt istun yksin nuotiolla ja kirjoitan tätä kertomusta, jotta tietäisitte varoa, toisin kuin me. Drake ei ole tullut vielä ruoan etsintä retkeltään, enkä usko hänen edes palaavan. Demonin sielu ei ole yhtä vahva, kuin vampyyrin ja se antaa lopulta periksi demonin todellisille vaistoille. En tiedä miten tämä päättyy, mutta”
SANELU: ”Paikka GreenValleyn geologianlaitos. Tutkija Professori Joseph Hudson. Tämä teksti löydettiin arkeologisilta kaivauksilta 18.9.3222 naisen luurangon kädestä. Luut viittaavat petoeläimen hyökkäykseen ja vastaavat jälkiä, joita on löytynyt useista ruumiista viimeisen kuluneen vuoden aikana. Ei ole viitteitä, että demonit olisivat todellisia, vaan luultavammin vain vertauskuvallisia viitteitä… …Mitä? Kuka siellä? …ovienhan piti olla lukossa…s-s-s-sehän elää… mahdotonta! Aaaaargh!!…..”
TV-uutisista hyvää iltaa! Green Valleyn arkeologianlaitoksella myöhään eilen illalla on raa’asti murhattu Professori Joseph Hudson, joka tutki parhaillaan lähes tuhat vuotta vanhaa naisen luurankoa ja tämän kädessä ollutta viestiä. Professori Hudson oli murha hetkellä sanelemassa tutkimustuloksiaan muistiin, kun hänen kimppuunsa hyökättiin… Esitetty nauha on poliisin todiste tässä valitettavassa tragediassa, mutta saimme sen esitettäväksi, jotta mahdollisia vihjeitä murhaajasta tai itse teosta saataisiin. Kaikki tiedo……………………………….
LÄHETYS HÄIRIÖ…….
Frontpage Review fiction