Jäähyväiset
Yamato astui korokkeelle ja selvitti ääntään. ”Tämä kappale on omistettu joukostamme poistuneelle ystävällemme.” Poika ei edes yrittänyt estää kyyneliään valumasta laulaessaan. Hän oli astunut potilashuoneeseen hiljaisena ja järkyttyneenä juuri kuulemistaan uutisista. Muut olivat jo käyneet sanomassa jäähyväisensä. Siitä oli vuosia kun he olivat viimeksi nähneet ja nyt... Yamato oli istuutunut vuoteen viereen tietämättä mitä sanoa. Hän oli kyennyt vain katsomaan poikaa vuoteella säälien. Sitten poika oli kääntänyt väsyneen katseensa ikkunasta Yamatoon...
Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan.
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan
Yhtäkkiä poika oli hymyillyt: ”Hei Yamato... Sinäkin tulit...” Yamato ei olut keksinyt muutakaan sanottavaa: ”Tietysti. Heti kun kuulin. Eikö mitään oo tehtävissä?” Poika oli pudistanut päätään: ”On jo liian myöhästä. Tää on viimeinen yö mulle.. Totta puhuen mä oon väsyny Yamato, mä en haluu enää jatkaa. Mä haluun vaan levätä...”
Tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan.
Olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan.
Yamato oli yrittänyt estää kyyneltä vierähtämästä: ”Mutta...” Tähän poika oli vain pudistanut päätään: ”Yamato... meillä kummallakin on kokemuksemme erilaisesta elämästä. Mä en enää pelkää kuolemaa. Jo se on tuonu mulle rauhan...”
Sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin.
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin.
Poika oli ottanut Yamaton käden omaansa kyyneleiden alkaessa valua myös kalpeille poskille: ”Yamato...” Yamato oli kohottanut katseena pojan silmiin ja nähnyt varmuutta ja hyväksyntää.
Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen.
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...
”Yamato... Sä oot kuullu mun elämästä... Mä en kadu sitä. Jokainen oli mulle tärkeä. Mä tunsin itteni lämpimäx ja onnellisex kun olin toisen kanssa... Mä rakastin kaikkia joiden kanssa olin. Aina kun olin yksin, kun yritin pitää itteni poissa.. Mulla oli kylmä...”
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin.
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin.
Mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin,
heti eksyin ja palelin.
Yamato oli tuntenut pojan otteen raukeavan ja nähnyt tämän silmien lasittuvan ennen kiinni painumista. Viimeisen huokauksen paetessa pojan huulilta ja oli aurinko noussut ja valaissut hämärästi valaistun huoneen kirkkaalla valollaan. Aamuinen raikas tuulenhenkäys oli työntänyt raollaan olevan ikkunan kokonaan auki.
Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee,
hänen otteensa raukeaa.
Siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa.
Hetken Yamato olisi voinut vaikka vannoa nähneensä valkoisen linnun siinä missä hänen ystävänsä oli hetki sitten ollut. Käsi hänen kädessään oli tuntunut pehmeältä kuin silkkiset sulat.
Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin.
Kirkkauden hälvetessä Yamato oli nähnyt valkoisen kyyhkysen istuvan pojan vatsalla ja samassa nousevan lentoon kadoten nopeasti avoimesta ikkunasta siniselle aamutaivaalle. Yhtäkkiä huone oli tuntunut tyhjältä.
Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jää.
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään.
Hetkeen Yamato ei ollut kyennyt liikkumaan ja hän oli istunut kuolleen pojan vierellä muistellen vain hetki sitten kuulemiaan sanoja. Laulu oli alkanut muotoutua Yamaton toistellessa sanoja hiljaa itsekseen.
Istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan.
Niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...
Yamato hymyili viimeisen kertosäkeen aikana ja pyyhki kyyneleet silmistään katsoessaan tuttuja kasvoja salissa. Vain yksi vanhasta joukosta puuttui...
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin.
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin.
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin.
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin,
heti eksyin ja palelin.
Laulu päättyi ja pieni yleisö taputti kyynelsilmin. Yamato asetti mikin paikoilleen ja kääntyi katsomaan korokkeella olevaa kuvaa, jossa onnellisesti hymyilevä oranssihiuksinen poika seisoi kannettava tietokone kainalossaan järvenrannalla. ”Lepää rauhassa Koushiro.”
-Loppu-
Frontpage
Review fiction